Mielipiteitä abortista

Kun matkustimme Panun kanssa bussilla Galwaysta Dubliniin, kuuntelin ajankuluksi (en voi lukea bussissa) takanamme istuvien kanadalaisturistien keskustelua, joka tietenkin sivusi myös yhtä Pohjois-Amerikan suurimmista poliittisista kiistakysymyksistä eli aborttia. Yksinkertaistetusti vaihtoehtoina siellä on tukea naisen oikeutta valita (liberaalit) tai sikiön oikeutta elämään (konservatiivit). Ihmissuhteet-blogin kommenttipalstan aborttiaiheiset väittelyt ja erinäiset aborttien syitä ja yleistymistä koskevat lehtiuutiset olivat jo hieman aiemmin saaneet minut pohtimaan aihetta pitkästä aikaa (lukiossahan aborttia pidettiin erinomaisena väittelyharjoitusaiheena sekä äidinkielen että uskonnon etiikan tunneilla).

Lähtökohtana pidän sitä, että aborttiin päätyminen on aina kaikkien osapuolten kannalta negatiivinen asia. Kokemus lienee naiselle useimmiten paitsi fyysisesti epämiellyttävä myös henkisesti rankka, syntymättömältä sikiöltä riistetään mahdollisuus elämään ja lääkäreillekin löytyisi varmaan parempaakin tekemistä ainakin näin lääkäripulasta kärsivässä yhteiskunnassa. Unohtaa ei sovi myöskään niitä miehiä, jotka kenties olisivat halunneet isiksi, vaikka kumppani päätyi aborttiin.

Mielestäni nykyiset ehkäisymahdollisuudet sekä yhdynnän vapaaehtoisuus riittävät takamaan naisen oikeuden valita, haluaako äidiksi vai ei. Jollei lapsi sovi omiin suunnitelmiin, joko pidättäydytään yhdynnästä tai vähintään huolehtitaan ehkäisystä ja tiedostetaan pieni vahinkojen mahdollisuus (valmiutta hyväksyä ja käsitellä raskaaksi tulemisen riski voidaan mielestäni hyvällä syyllä pitää edellytyksenä sille, että naista voidaan ylipäätään pitää henkisesti valmiina yhdyntään). Abortti ei ole ehkäisykeino.

Luettuani lehtijuttuja täysi-ikäisistä naisista, joille on tehty abortti pelkästään lomareissun tai työprojektin vuoksi, en voi olla miettimättä, saako Suomessa abortin nykyään hieman liian helposti "sosiaalisin perustein". Toisaalta saattaahan se olla lapselle parempi, ettei joudu syntymään tuohon arvomaailmaan. Ehkä edes noissa tapauksissa voitaisiin kuitenkin vaatia myös sitä isän suostumusta, kuten ihmissuhteet-blogissa lainatussa lakiehdotuksessa esitetään tai tarjota aborttia vain sillä ehdolla, että suostuu samalla steriloitavaksi, niin kenties vältytään edes siltä toiselta lehtijuttujen paljastamalta ikävältä ilmiöltä eli naisilta, joille tehdään abortti lähes säännöllisesti noin kerran vuodessa.

On kuitenkin tilanteita, joissa abortti on selkeästi kahdesta pahasta se pienempi paha. Siksi en voi kannattaa amerikkalaiskonservatiivien jyrkkää "abortti on murha" -linjaa. Hyväksyn täysin abortin esimerkiksi silloin, kun raskaus vaarantaisi naisen oman hengen, ja raiskaustapauksissa abortti saattaa todellakin olla ainut tapa taata naiselle edes jonkinlainen oikeus valita.

Sikiön epäilty kromosomipoikkeavuus on eettisesti hieman monimutkaisempi peruste abortille - kenties olisi parempi välttää mahdollisesti tuskantäytteinen elämä vaikeasti vammaisena, mutta minusta on hieman omituista käyttää tuota eettisenä perusteluna, kun nyky-yhteiskunnassa kuitenkin samanaikaisesti pidetään vääränä ja laittomana aktiivista eutanasiaa eli armomurhaa niissäkin tapauksissa, joissa henkilö itse pystyy ilmaisemaan haluavansa pois.