Mielipiteitä abortista

Kun matkustimme Panun kanssa bussilla Galwaysta Dubliniin, kuuntelin ajankuluksi (en voi lukea bussissa) takanamme istuvien kanadalaisturistien keskustelua, joka tietenkin sivusi myös yhtä Pohjois-Amerikan suurimmista poliittisista kiistakysymyksistä eli aborttia. Yksinkertaistetusti vaihtoehtoina siellä on tukea naisen oikeutta valita (liberaalit) tai sikiön oikeutta elämään (konservatiivit). Ihmissuhteet-blogin kommenttipalstan aborttiaiheiset väittelyt ja erinäiset aborttien syitä ja yleistymistä koskevat lehtiuutiset olivat jo hieman aiemmin saaneet minut pohtimaan aihetta pitkästä aikaa (lukiossahan aborttia pidettiin erinomaisena väittelyharjoitusaiheena sekä äidinkielen että uskonnon etiikan tunneilla).

Lähtökohtana pidän sitä, että aborttiin päätyminen on aina kaikkien osapuolten kannalta negatiivinen asia. Kokemus lienee naiselle useimmiten paitsi fyysisesti epämiellyttävä myös henkisesti rankka, syntymättömältä sikiöltä riistetään mahdollisuus elämään ja lääkäreillekin löytyisi varmaan parempaakin tekemistä ainakin näin lääkäripulasta kärsivässä yhteiskunnassa. Unohtaa ei sovi myöskään niitä miehiä, jotka kenties olisivat halunneet isiksi, vaikka kumppani päätyi aborttiin.

Mielestäni nykyiset ehkäisymahdollisuudet sekä yhdynnän vapaaehtoisuus riittävät takamaan naisen oikeuden valita, haluaako äidiksi vai ei. Jollei lapsi sovi omiin suunnitelmiin, joko pidättäydytään yhdynnästä tai vähintään huolehtitaan ehkäisystä ja tiedostetaan pieni vahinkojen mahdollisuus (valmiutta hyväksyä ja käsitellä raskaaksi tulemisen riski voidaan mielestäni hyvällä syyllä pitää edellytyksenä sille, että naista voidaan ylipäätään pitää henkisesti valmiina yhdyntään). Abortti ei ole ehkäisykeino.

Luettuani lehtijuttuja täysi-ikäisistä naisista, joille on tehty abortti pelkästään lomareissun tai työprojektin vuoksi, en voi olla miettimättä, saako Suomessa abortin nykyään hieman liian helposti "sosiaalisin perustein". Toisaalta saattaahan se olla lapselle parempi, ettei joudu syntymään tuohon arvomaailmaan. Ehkä edes noissa tapauksissa voitaisiin kuitenkin vaatia myös sitä isän suostumusta, kuten ihmissuhteet-blogissa lainatussa lakiehdotuksessa esitetään tai tarjota aborttia vain sillä ehdolla, että suostuu samalla steriloitavaksi, niin kenties vältytään edes siltä toiselta lehtijuttujen paljastamalta ikävältä ilmiöltä eli naisilta, joille tehdään abortti lähes säännöllisesti noin kerran vuodessa.

On kuitenkin tilanteita, joissa abortti on selkeästi kahdesta pahasta se pienempi paha. Siksi en voi kannattaa amerikkalaiskonservatiivien jyrkkää "abortti on murha" -linjaa. Hyväksyn täysin abortin esimerkiksi silloin, kun raskaus vaarantaisi naisen oman hengen, ja raiskaustapauksissa abortti saattaa todellakin olla ainut tapa taata naiselle edes jonkinlainen oikeus valita.

Sikiön epäilty kromosomipoikkeavuus on eettisesti hieman monimutkaisempi peruste abortille - kenties olisi parempi välttää mahdollisesti tuskantäytteinen elämä vaikeasti vammaisena, mutta minusta on hieman omituista käyttää tuota eettisenä perusteluna, kun nyky-yhteiskunnassa kuitenkin samanaikaisesti pidetään vääränä ja laittomana aktiivista eutanasiaa eli armomurhaa niissäkin tapauksissa, joissa henkilö itse pystyy ilmaisemaan haluavansa pois.

Kirjalahjameemi

Osallistutaan nyt vaihteen vuoksi meemiin eli

1) Mitä kirjoja sait joululahjaksi?
Mammoth Book of Sorcerers Panulta. Muiden mielestä "joku hyvä kirja" on liian epämääräinen toive.

2) Mitä kirjoja annoit joululahjaksi?
Siskolle Chuck Palahniukin Fight Club ja äidille Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut.

Siskoni muuten antoivat vitsinä Panulle lahjaksi Melissa Banksin Nyt nappaa, kun ajattelivat kirjan mielestään ärsyttävän naispäähenkilön toimivan hyvänä inspiraationlähteenä ja kivana bonuksena samalla pääsi opuksesta eroon. Tarina hieman epätoivoisesta miehenmetsästyksestä ei kuitenkaan toiminut ihan niin kuin siskot kuvittelivat... ensi jouluksi he jo suunnittelivatkin hankkivansa Panulle sellaisen kirjan, jossa naispäähenkilö ei halua miestä.

Alennusmyynneissä

Pidän nettikahvilassa taukoa Turun alennusmyyntien kiertelemisestä (Panu on töissä ja minä pyörin sillä aikaa kaupungilla). Eilen löysin uudet talvikengät (ne tulevatkin oikeasti tarpeeseen, sillä olen jo jonkin aikaa käyttänyt lähinnä vaelluskenkiäni talvikenkinä) sekä uudet alusvaatteet Lindexiltä kympillä. H&M:n alusvaateosastoa joudun ilmeisesti nykyään boikotoimaan jo ihan käytännön syistäkin - rintaliivikokoani ei edes taida löytyä heidän valikoimistaan - sen verran kävin sielläkin ajan kuluksi vilkaisemassa, vaikken yleensä muutenkaan löydä H&M:ltä mitään ostettavaa ja aika usein jätänkin sen kokonaan väliin ostoskierroksella.

Tänään olen yrittänyt etsiä uutta talvitakkia, kun edellinen - ostettu joskus markka-aikaan - alkaa jo näyttää hieman kulahtaneelta (keskimmäinen nappikin irtosi tässä hiljattain), mutta villakangastakkien alennetutkin hinnat näyttävät olevan sadasta eurosta ylöspäin ja kivoista malleista kokoja löytyy aika heikosti. Miksiköhän alerekit muuten tuntuvat olevan aina täynnä lähinnä kokoja 34-36?

Hääsuunnitelmia ja haamupäivityksiä

Piipahdin eilen matkan varrella siskon luona Seinäjoella palatessani Turusta Vaasaan. Piti sitten kävellä morsiuspukuliikkeen ikkunan ohi - sisälle sovittamaan ei sentään vielä raahattu - ja katsastaa Tiimarin askartelutilpehöörivalikoimaa. Onneksi sisko sentään ilmoittautui samalla vapaaehtoiseksi kutsukorttien askartelijaksi, sillä itse en tosiaankaan ole mikään askarteluihminen. Muutenkin keskustelu pyöri kovasti kihlajaisten ja häiden valmistelun ympärillä.

Olen nimittäin tässä hiljattain mennyt suostumaan kosintaan. Kyllähän minä haluan viettää loppuelämäni juuri Panun kanssa - ja ihan mielellään avioliitossa. Onhan tuota asiaa myös ihan mukava juhlia yhdessä lähimpien ihmisten kanssa. Mutta mitenköhän sitä oikein selviäisi järjissään kaiken tämän häähössötyksen keskellä? Ettei muuttuisi itse jonkinlaiseksi bridezillaksi - hirviömorsiammeksi, jolle päivä prinsessana ja yhden juhlatilaisuuden täydellinen onnistuminen muodustuvat elämän tärkeimmäksi asiaksi. Ehkä on parasta, ettei ainakaan lueskele liikaa kaikenlaisia hääfoorumeita: sivutolkulla teemaväripähkäilyjä, kihla- ja vihkisormusvertailuja, askarteluvinkkejä, perinteiset vs. "oman näköiset" häät -väittelyitä jne.

Lisäsin sivupalkkiin linkit luokituksiin, joten siitä nuo haamupäivitykset.

Tarina erilaisuudesta

Olipa kerran tyttö, jolle oli annettu nimeksi Maria Kristiina. Jo varhain paljastui, että tyttö on luonteeltaan kovin utelias, sillä eräs hänen ensimmäisistä sanoistaan oli "mitä". Alle kouluikäisenä yksi hänen päivänsä odotetuista kohokohdista oli Koulu-TV:n ohjelmat. Nähtyään ohjelman painovoimasta, tyttö katsoi kerrostaloasunnon ikkunasta pihalla liukumäessä leikkiviä lapsia ja sanoi "maan vetovoima vetää niitä puoleensa, siksi ne putoo". Onneksi hänen vanhempansa ja sukulaisensa ymmärsivät ja arvostivat tytön älyllistä uteliaisuutta ja loogis-analyyttista lahjakkuutta eivätkä pitäneet häntä mitenkään omituisena. Tytöllä oli siis varsin onnellinen lapsuus.

Tyttö tuli kouluikään. Hänelle oli kerrottu, että koulussa oppisi paljon uusia asioita, joten hän odotti koulun alkamista innolla, vaikka vähän tietysti jännitti - etenkin kun tytöllä ei ollut koulussa valmiiksi kavereita vaan muut naapuruston tutusta leikkiporukasta olivat häntä muutaman vuoden nuorempia. Tyttö huomasi pian olevansa luokkakavereiden mielestä erilainen, omituinen ja ennen kaikkea vääränlainen. Tyttö ei nimittäin aina oikein osannut olla sellainen kuin tyttöjen kuuluisi olla - sosiaalinen, suloinen ja söpö. Tyttö rakensi itselleen pienen majan koulun ruusupensasaidan sisään ja vietti aluksi välituntinsa siellä omissa oloissaan, koska se nyt vain oli hänestä hauskaa - hauskempaa kuin leikkiä peiliä tai väriä muiden tyttöjen kanssa eikä tyttö tiennyt, ettei niin saisi tehdä - hänhän leikki muutenkin mielellään itsekseen vaikkapa tutkimusmatkailijaa ja kuljeskeli koulun jälkeen lähimetsiköissä. Tytön ulkoista olemusta leimasi välillä hieman peikkomainen takkutukka. Tyttöä kiinnostivat eri asiat kuin muita - siis väärät asiat. Esimerkiksi tytön lempiohjelmiin - niihin, jotka oli ihan pakko nähdä - kuului jo ala-asteella sellaisia muiden mielestä ihan tylsiä dokumenttisarjoja kuten Silkkitie.

Aluksi tyttö ei osannut olla paljastamatta omituisuuttaan muille - eihän hän tiennyt, että olisi pitänyt, että hän on vähän erilainen kuin muut eikä koulussa saa olla sellainen. Tyttö piiloutui kuitenkin pian sulkeutuneen ja hiljaisen sivustatarkkailijan roolin taakse - oli parempi olla sanomatta mitään, jollei ollut ihan pakko, sillä kaikki, mitä hän sanoi oli kuitenkin muiden mielestä jotenkin hassua ja väärin. Puhumattomuuskin oli tietysti muiden mielestä ihan omituista ja väärin, joten jonkin aikaa tyttö sitten yrittikin opetella olemaan oikeanlainen, normaali - tai ainakin esittämään sellaista. Se ei kuitenkaan oikein onnistunut - tyttöhän oli jo paljastunut omituiseksi eikä ollut edes kovin hyvä teeskentelemään. Jossain vaiheessa tyttö tulikin siihen tulokseen, että on ihan turha yrittääkään, ei hän kelpaa niille kuitenkaan. Koulustakin pääsee onneksi joskus pois, kunhan jaksaa odottaa ja jaksaakseen tyttö pakeni entistä useammin mielikuvitusmaailmaan: kirjoihin tai omiin kuvitelmiinsa.

Tytöstä tuli nuori nainen, joka pääsi yliopistoon. Siellä ihmisillä ei ollut hänestä mitään ennakkokäsityksiä ja he kohtelivat häntä ihan niin kuin muitakin. Se tuntui tytöstä aluksi kummalliselta, mutta mukavalta. Luontaisen uteliaisuutensa ansiosta tytöllä on paljon tietoa monista eri asioista ja hän on aina innokas - välillä ehkä hieman liiankin innokas - sekä jakamaan sitä että hankkimaan lisää tietoa. Yliopistossa hän tapasi paljon ihmisiä, jotka olivat ihan aidosti kiinnostuneita tietämään asioita. Niinpä tyttö vähitellen rohkaistui osallistumaan ja sosialisoimaan. Hän tapasi muitakin "erilaisia" ihmisiä. Hänestä on jopa alkanut tuntua siltä, että erilaisuus onkin ehkä ihan normaalia - että ihmiset ovat kaikki omalla tavallaan erilaisia. Ei hän silti vieläkään oikein osaa käyttäytyä niin kuin pitäisi - puhuu yleensä liian vähän ja sitten joskus innostuessaan ihan liikaa kerralla monesti vielä muiden mielestä tylsistä asioista eikä aina osaa huomioida muiden erilaisuutta tarpeeksi.