Kirjalahjameemi

Osallistutaan nyt vaihteen vuoksi meemiin eli

1) Mitä kirjoja sait joululahjaksi?
Mammoth Book of Sorcerers Panulta. Muiden mielestä "joku hyvä kirja" on liian epämääräinen toive.

2) Mitä kirjoja annoit joululahjaksi?
Siskolle Chuck Palahniukin Fight Club ja äidille Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut.

Siskoni muuten antoivat vitsinä Panulle lahjaksi Melissa Banksin Nyt nappaa, kun ajattelivat kirjan mielestään ärsyttävän naispäähenkilön toimivan hyvänä inspiraationlähteenä ja kivana bonuksena samalla pääsi opuksesta eroon. Tarina hieman epätoivoisesta miehenmetsästyksestä ei kuitenkaan toiminut ihan niin kuin siskot kuvittelivat... ensi jouluksi he jo suunnittelivatkin hankkivansa Panulle sellaisen kirjan, jossa naispäähenkilö ei halua miestä.

Mainoksista ja malleista

Käsittelen nyt tätä mainosaihetta oikein urakalla (koittakaa kestää, joululomani loppuu ensi viikolla) ja jatkan siitä, mihin edellisen kirjoitukseni kommenteissa päädyin.

Lainaus Panun mallimaailman laihuusideaalin käsittelevän kirjoituksen kommenteista (kommentti nro 8): Muotisuunnittelumaailman puolella laihat mallit ovat välttämättömyys, eivät mikään varsinainen ihanne. Käytännössähän mallit ovat henkareita, joihin pitää voida ripustaa mahdollisimman paljon erilaisia vaatemalleja. Jos malleja lihottaisi vaikkapa sen viisi kiloa, voi olla varma siitä, että ne viisi kiloa sijoittuisivat eri malleilla eri kohtiin, koska ihmisten ruumiinrakenne on yksilöllinen. Näin ripustettavien vaatemallien lukumäärä mallia kohden vähenisi radikaalisti, koska osa vaatteista alkaisi puristamaan jostain kohdasta eikä enää istuisi. Vaatemalleja kun ei voi suunnitella niin, että ne sopisivat kaikenmallisille ihmisille, mutta henkareihin ne tietenkin aina voi ripustaa… Käytännössä siis mallit laihduttaessaan yksinkertaisesti vain poistavat vartalostaan kaiken yksilöllisyyden ja muuttavat sen tarkoitustaan vastaavaksi työkaluksi.

Tuon keskustelun aikaan taisi olla jotain muita kiireitä, kun ei tullut osallistuttua, mutta muistan jo silloin ihmetelleeni, miksi vaateripustimina pitää käyttää eläviä ihmisiä. Se lisäinformaatio, mitä kuluttajana voisin saada siitä, jos vaate esitetään mainoksessa oikean ihmisen päällä eikä henkariin ripustettuna, kun on nimenomaan jonkinlaisen kuvan saaminen siitä, miltä kyseinen vaate näyttää päällä. Mainostaja voi toki vaikkapa vain pyrkiä luomaan erilaisia mielikuvia tuolla mallien käytöllä henkareiden sijasta, mutta suurinta osaa kuluttajista se ei juuri palvele.

Kun vaate nykyisin yleensä esitellään mainoksessa XS-kokoisen (tai harvinaisemmassa tapauksessa XL-kokoisen) ja noin 180-senttisen mallin päällä, voin vain todeta, että ihan kivan värinen ja näyttää toki kuvassa nätiltä, muttei varmaan kuitenkaan sopisi mulle, joten turha vaivautua. Jos taas malleina käytettäisiin nykyistä enemmän myös ihmisiä, joiden vartalotyyppi edes etäisesti muistuttaisi omaani, voisin mainoksesta tai kuvaston kuvasta bongata, että tuo vaate varmaan istuisi minunkin päälläni ja voisi jopa näyttää ihan kivalta, ja todeta, että menenpäs tästä kauppaan X kokeilemaan sitä tai tilaanpas tuollaisen. Esimerkiksi Gudrun Sjödenin kuvastossa on samassa kuvassa samanlainen hame (vain eri värisenä) kahden vartalotyypiltään erilaisen mallin päällä ja vaikka se näyttääkin ihan erilaiselta, se sopii silti vallan hyvin molemmille. Tuollaisen lähestymistavan siis toivoisin yleistyvän myös valtavirtamarkkinoinnissa ja voisipa mainosten naiskuvan monipuolistuminen vähän auttaa niitä itsetunto-ongelmien kanssa painiskelevia teinityttöjäkin. Ylierotisoitumiseen tuo sen sijaan tuskin vaikuttaisi, sillä ainakaan minä en pidä anorektisen nykymallin kaavasta poikkeavia naisia mitenkään vähemmän eroottisina - pikemmin päinvastoin.

Vastuullinen ja kriittinen kuluttaja alusvaateostoksilla

Kävin seuraavanlaisen keskustelun Saaran blogin kommenttiosastolla:

Minä: On aivan sama, kuinka monta kirjoitusta nettiin asiasta tehtailee, jos on kuitenkin mukana ylläpitämässä ostoskäyttäytymisellään tuota mainosten mahtia nyky-yhteiskunnassa.

Saara: minäkin ostan alusvaateeni Lindexistä kympillä.

Minä: Eikö Lindexin alusvaatemainoksissa sitten mielestäsi ole sitä ihan samaa "pehmopornoa"?

Saara: Meinaatko sinä, että ilman alusvaatteita pitäisi olla?

Odotin turhaan saavani viimeisimpään kysymykseeni vastauksena perustellun mielipiteen siitä, missä kohtaa alusvaatemainonnassa hänen mielestään siirrytään pehmopornon puolelle sekä kummalle puolelle sitä rajaa Lindexin mainonta kuuluu - ehkä jopa perustelun sille, miksi Saara on vastuullisena ja kriittisenä kuluttajana valinnut nimenomaan Lindexin ostopaikakseen, vaikka muistaakseni jokin aika sitten kohistiin juuri Lindexin turhan "seksikkään" lastenvaatemalliston pedofiliaa edistävästä vaikutuksesta. Mainosten naiskuvasta useaan blogikirjoitukseen asti huolestuneen kun luulisi seuranneen tuota mainontaa erityisen tarkasti ja kriittisesti ja siten pystyvän analysoimaan nykytilannetta itseäni paremmin - vaikken mainoskriittisen keskustelun suhteen olekaan kulkenut ihan niin silmät ummessa kuin Saara kirjoitustani kommentoidessaan tuntui olettavan, mainosten kohdalla myönnän auliisti olevani näin televisiottomana, naistenlehdettömänä jne. ajoittain hieman pihalla siitä, mikä pulju tuotteitaan mitenkin mainostaa. Kun lisäksi en kykene havaitsemaan (ilmeisesti selviä?) merkkejä pehmopornosta edes niissä H&M:n mainoksissa, joissa sitä on nimenomaisesti kerrottu esiintyvän, niin tuskin kykenisin ihan itse luokittelemaan alusvaatemainokset kategorioihin sen mukaan, esiintyykö niissä pehmopornoa vai ei, vaikka ryhtyisin tarkkailemaan mainoksia nykyistä aktiivisemmin.

Ilmeisesti tiedostavien kulustusvalintojen kautta vaikuttaminen on kuitenkin tässä alusvaateasiassa mahdotonta, jollei pidä "lasten asiaa" sentään niin tärkeänä, että luopuisi alusvaatteista tyystin, kun järjestään kaikissa alusvaatemainoksissa näytetään käytännön syistä sitä paljasta pintaa eikä sen tarkempia kriteereitä näytä löytyvän. Toki boikotoimalla vaikka vain sitä kohuttua Henkkamaukkaa voisin tuntea tehneeni edes jotain - eikä kyseessä olisi edes mikään varsinainen uhraus kuten edellisestä kirjoituksestani voi päätellä - ja loput syyllisyydentunteet voisin pyrkiä hälventämään vaikka vierittämällä osan vastuusta miehille Saaran aikaisemman kirjoituksen kommenteista saamieni kätevien mallien avulla:

Saara: Vähän pidemmälle ajateltuna tosin herää kysymys, MIKSI naiset niitä pehmppornoalusvaatteita ostavat, eivätkä puuterin värisiä sloggipöksyjä. Asia on tietty monitahoinen, mutta kyllä kai sen kaikki tajuavat, että se miehen kuolaaminen ja naisten ostaminen liittyvät toisiinsa.

Ods: Miksiköhän, jos puuterisloggeissa saa heti niskaansa hirveän erkkilauman, joka mäkättää rumista läskiämmistä, joilla ei ole oikeutta olla edes olemassa, saati sitten sanoa mielipiteitään.

Valitettavasti en yleensäkään pahemmin arvosta sellaista näennäisvaikuttamista, jolla ei oikeasti ole juuri mitään merkitystä. Lisäksi seksikkäiden alusvaatteiden tarpeellisuutta epäilevät tahot ovat jo aiemmin onnistuneet vakuuttamaan minut siitä, ettei suurimmalle osalle miehistä oikeasti ole väliä, millaiset alusvaatteet naisella on, kunhan ne saa ottaa pois (ja vähäiset kokemukseni tuntuvat tukevan tuota), enkä muutenkaan pidä miesten miellyttämistarvetta niin ensisijaisena, että se mitenkään oikeuttaisi epäeettisen kuluttamisen. Jospa siis kuitenkin jatkan nykyiseen malliin mainoksista välittämättä ostaen alusvaatteita aina uusia tarvitessani sieltä, mistä kulloinkin satun löytämään oikean kokoiset ja muutenkin kriteerieni mukaiset kohtuullisen edullisesti, toivoen samalla, että mahdollisimman moni mainosten vääristyneestä naiskuvasta kärsivä teinityttö (tai aikuinen nainen) oppisi ottamaan mainokset pelkkinä mainoksina - illuusioina, joilla vain yritetään saada niitä tuotteita myytyä entistä paremmin - eikä tavoittelemisen arvoisina ihannemalleina.