Ulkonäköterroristit

Ulkonäköterroristille ei riitä oman ulkonäkönsä muokkaaminen haluamakseen vaan hän yrittää pakottaa muutkin samaan muot(t)iin arvostelemalla armotta kaikkia, jotka poikkeavat hänen kauneuskäsityksestään. Ulkonäkökriteerinsä hän on yleensä omaksunut lukemistaan naistenlehdistä tai yleisemmin populaarikulttuurin kuvastosta.

Niinpä ulkonäköterroristin mielestä kaikki anorektisen mallin mittoihin mahtumattomat ovat hirveitä läskejä, joiden tulisi laihduttaa vähintään parikymmentä kiloa - mieluiten sillä samalla naistenlehdestä bongatulla pikadieetillä, jolla ulkonäköterroristi itsekin kiduttaa itseään vähintään pari kertaa vuodessa. Ulkonäköterroristille normaalipainon alarajana oleva painoindeksi 20 on korkein hyväksyttävissä oleva. Jollei vyötärömakkaroista ja leveästä perseestä huomauttelu tehoa uhriin, vetoaa ulkonäköterroristi usein myös terveyssyihin. Viis siitä, että ulkonäköterroristin harrastama jojo-laihduttaminen on tutkitusti huomattavasti pientä ylipainoa haitallisempaa.

Ulkonäköterroristi käy pyhää sotaa luonnollista karvoitusta vastaan eikä hänelle tietenkään riitä oman karvoituksensa poistaminen kivuliaita keinoja käyttäen. Ulkonäköterrosti näet kauhistelee kovaan ääneen muidenkin karvoitusta. Hän julistaa karvat paitsi yököttäviksi myös epähygieenisiksi - jostain syystä ulkonäköterroristin maailmankuvan mukaan hiukset kyllä pystyy puhdistamaan pesemällä, mutta vaikkapa kainalokarvoihin hiki ja muu lika tarttuu peruuttamattomasti.

Meikkaaminen on ulkonäköterroristille naisten kansalaisvelvollisuus. Meikkaamaton nainen saa kuulla olevansa epäsiisti, väritön ja halju. Sitäpaitsi meikkaaminen on kohteliasta toisten ihmisten huomioimista, huomauttaa ulkonäköterroristi. Vähintään täytyy värjätä kulmat ja ripset sekä "tasoittaa" ihon väri ja peittää näpyt ja muut kauneusvirheet meikkivoiteella ja puuterilla. Huuliin vielä sipaisu värillistä huulikiiltoa ja luomillekin ripaus väriä. Myös hiukset kuuluu värjätä, muuten ne ovat maantienharmaina ikävän tylsät ja olet huomaamaton hiirulaishissukka - hiusten luonnollisella värillä tai luonteellasi ei ole väliä, tuomio on automaattinen. Vaatekaapin sisältökin tulee tietenkin uusia trendien mukaan.

Muokattu naistenlehtikuva on ulkonäköterroristin silmissä tavoite, johon jokaisen naisen tulisi pyrkiä. Netin kuvat julkkiksista arkikuteissa ilman meikkiä eivät paljasta hänelle, ettei kukaan ihminen normaalisti ole sen näköinen kuin vaikkapa meikkimainoskuvissa, vaan toimivat todisteena meikin ihmeellisestä voimasta, jonka avulla jokaisesta voisi halutessaan tulla supermallin näköinen. Ulkonäköterroristi on meikkifirmojen, kampaajien ja kosmetologien sekä vaateputiikkien ihanneasiakas, sillä epäonnistuminen tavoitteen saavuttamisessa johtuu tietenkin vain siitä, ettei hän vielä ole löytänyt niitä oikeita tuotteita.

Ulkonäköterroristi pitää hieman yksinkertaisina ja säälittävinä niitä, jotka eivät "tajua" miten paljon "paremmilta" he voisivat näyttää laitettuina. Ulkonäköterroristi ei näet voi ymmärtää ihmisiä - etenkään naisia, joille näyttäminen mahdollisimman hyvältä ei ole elämän keskeisin sisältö. Ulkonäköterroristi on itseasiassa melko säälittävä olento, sillä hän joutuu itse elämään siinä ulkonäkönormien vankilassa, johon yrittää muitakin tunkea.

Mielipiteitä abortista

Kun matkustimme Panun kanssa bussilla Galwaysta Dubliniin, kuuntelin ajankuluksi (en voi lukea bussissa) takanamme istuvien kanadalaisturistien keskustelua, joka tietenkin sivusi myös yhtä Pohjois-Amerikan suurimmista poliittisista kiistakysymyksistä eli aborttia. Yksinkertaistetusti vaihtoehtoina siellä on tukea naisen oikeutta valita (liberaalit) tai sikiön oikeutta elämään (konservatiivit). Ihmissuhteet-blogin kommenttipalstan aborttiaiheiset väittelyt ja erinäiset aborttien syitä ja yleistymistä koskevat lehtiuutiset olivat jo hieman aiemmin saaneet minut pohtimaan aihetta pitkästä aikaa (lukiossahan aborttia pidettiin erinomaisena väittelyharjoitusaiheena sekä äidinkielen että uskonnon etiikan tunneilla).

Lähtökohtana pidän sitä, että aborttiin päätyminen on aina kaikkien osapuolten kannalta negatiivinen asia. Kokemus lienee naiselle useimmiten paitsi fyysisesti epämiellyttävä myös henkisesti rankka, syntymättömältä sikiöltä riistetään mahdollisuus elämään ja lääkäreillekin löytyisi varmaan parempaakin tekemistä ainakin näin lääkäripulasta kärsivässä yhteiskunnassa. Unohtaa ei sovi myöskään niitä miehiä, jotka kenties olisivat halunneet isiksi, vaikka kumppani päätyi aborttiin.

Mielestäni nykyiset ehkäisymahdollisuudet sekä yhdynnän vapaaehtoisuus riittävät takamaan naisen oikeuden valita, haluaako äidiksi vai ei. Jollei lapsi sovi omiin suunnitelmiin, joko pidättäydytään yhdynnästä tai vähintään huolehtitaan ehkäisystä ja tiedostetaan pieni vahinkojen mahdollisuus (valmiutta hyväksyä ja käsitellä raskaaksi tulemisen riski voidaan mielestäni hyvällä syyllä pitää edellytyksenä sille, että naista voidaan ylipäätään pitää henkisesti valmiina yhdyntään). Abortti ei ole ehkäisykeino.

Luettuani lehtijuttuja täysi-ikäisistä naisista, joille on tehty abortti pelkästään lomareissun tai työprojektin vuoksi, en voi olla miettimättä, saako Suomessa abortin nykyään hieman liian helposti "sosiaalisin perustein". Toisaalta saattaahan se olla lapselle parempi, ettei joudu syntymään tuohon arvomaailmaan. Ehkä edes noissa tapauksissa voitaisiin kuitenkin vaatia myös sitä isän suostumusta, kuten ihmissuhteet-blogissa lainatussa lakiehdotuksessa esitetään tai tarjota aborttia vain sillä ehdolla, että suostuu samalla steriloitavaksi, niin kenties vältytään edes siltä toiselta lehtijuttujen paljastamalta ikävältä ilmiöltä eli naisilta, joille tehdään abortti lähes säännöllisesti noin kerran vuodessa.

On kuitenkin tilanteita, joissa abortti on selkeästi kahdesta pahasta se pienempi paha. Siksi en voi kannattaa amerikkalaiskonservatiivien jyrkkää "abortti on murha" -linjaa. Hyväksyn täysin abortin esimerkiksi silloin, kun raskaus vaarantaisi naisen oman hengen, ja raiskaustapauksissa abortti saattaa todellakin olla ainut tapa taata naiselle edes jonkinlainen oikeus valita.

Sikiön epäilty kromosomipoikkeavuus on eettisesti hieman monimutkaisempi peruste abortille - kenties olisi parempi välttää mahdollisesti tuskantäytteinen elämä vaikeasti vammaisena, mutta minusta on hieman omituista käyttää tuota eettisenä perusteluna, kun nyky-yhteiskunnassa kuitenkin samanaikaisesti pidetään vääränä ja laittomana aktiivista eutanasiaa eli armomurhaa niissäkin tapauksissa, joissa henkilö itse pystyy ilmaisemaan haluavansa pois.

Kirjalahjameemi

Osallistutaan nyt vaihteen vuoksi meemiin eli

1) Mitä kirjoja sait joululahjaksi?
Mammoth Book of Sorcerers Panulta. Muiden mielestä "joku hyvä kirja" on liian epämääräinen toive.

2) Mitä kirjoja annoit joululahjaksi?
Siskolle Chuck Palahniukin Fight Club ja äidille Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut.

Siskoni muuten antoivat vitsinä Panulle lahjaksi Melissa Banksin Nyt nappaa, kun ajattelivat kirjan mielestään ärsyttävän naispäähenkilön toimivan hyvänä inspiraationlähteenä ja kivana bonuksena samalla pääsi opuksesta eroon. Tarina hieman epätoivoisesta miehenmetsästyksestä ei kuitenkaan toiminut ihan niin kuin siskot kuvittelivat... ensi jouluksi he jo suunnittelivatkin hankkivansa Panulle sellaisen kirjan, jossa naispäähenkilö ei halua miestä.

Mainoksista ja malleista

Käsittelen nyt tätä mainosaihetta oikein urakalla (koittakaa kestää, joululomani loppuu ensi viikolla) ja jatkan siitä, mihin edellisen kirjoitukseni kommenteissa päädyin.

Lainaus Panun mallimaailman laihuusideaalin käsittelevän kirjoituksen kommenteista (kommentti nro 8): Muotisuunnittelumaailman puolella laihat mallit ovat välttämättömyys, eivät mikään varsinainen ihanne. Käytännössähän mallit ovat henkareita, joihin pitää voida ripustaa mahdollisimman paljon erilaisia vaatemalleja. Jos malleja lihottaisi vaikkapa sen viisi kiloa, voi olla varma siitä, että ne viisi kiloa sijoittuisivat eri malleilla eri kohtiin, koska ihmisten ruumiinrakenne on yksilöllinen. Näin ripustettavien vaatemallien lukumäärä mallia kohden vähenisi radikaalisti, koska osa vaatteista alkaisi puristamaan jostain kohdasta eikä enää istuisi. Vaatemalleja kun ei voi suunnitella niin, että ne sopisivat kaikenmallisille ihmisille, mutta henkareihin ne tietenkin aina voi ripustaa… Käytännössä siis mallit laihduttaessaan yksinkertaisesti vain poistavat vartalostaan kaiken yksilöllisyyden ja muuttavat sen tarkoitustaan vastaavaksi työkaluksi.

Tuon keskustelun aikaan taisi olla jotain muita kiireitä, kun ei tullut osallistuttua, mutta muistan jo silloin ihmetelleeni, miksi vaateripustimina pitää käyttää eläviä ihmisiä. Se lisäinformaatio, mitä kuluttajana voisin saada siitä, jos vaate esitetään mainoksessa oikean ihmisen päällä eikä henkariin ripustettuna, kun on nimenomaan jonkinlaisen kuvan saaminen siitä, miltä kyseinen vaate näyttää päällä. Mainostaja voi toki vaikkapa vain pyrkiä luomaan erilaisia mielikuvia tuolla mallien käytöllä henkareiden sijasta, mutta suurinta osaa kuluttajista se ei juuri palvele.

Kun vaate nykyisin yleensä esitellään mainoksessa XS-kokoisen (tai harvinaisemmassa tapauksessa XL-kokoisen) ja noin 180-senttisen mallin päällä, voin vain todeta, että ihan kivan värinen ja näyttää toki kuvassa nätiltä, muttei varmaan kuitenkaan sopisi mulle, joten turha vaivautua. Jos taas malleina käytettäisiin nykyistä enemmän myös ihmisiä, joiden vartalotyyppi edes etäisesti muistuttaisi omaani, voisin mainoksesta tai kuvaston kuvasta bongata, että tuo vaate varmaan istuisi minunkin päälläni ja voisi jopa näyttää ihan kivalta, ja todeta, että menenpäs tästä kauppaan X kokeilemaan sitä tai tilaanpas tuollaisen. Esimerkiksi Gudrun Sjödenin kuvastossa on samassa kuvassa samanlainen hame (vain eri värisenä) kahden vartalotyypiltään erilaisen mallin päällä ja vaikka se näyttääkin ihan erilaiselta, se sopii silti vallan hyvin molemmille. Tuollaisen lähestymistavan siis toivoisin yleistyvän myös valtavirtamarkkinoinnissa ja voisipa mainosten naiskuvan monipuolistuminen vähän auttaa niitä itsetunto-ongelmien kanssa painiskelevia teinityttöjäkin. Ylierotisoitumiseen tuo sen sijaan tuskin vaikuttaisi, sillä ainakaan minä en pidä anorektisen nykymallin kaavasta poikkeavia naisia mitenkään vähemmän eroottisina - pikemmin päinvastoin.

Vastuullinen ja kriittinen kuluttaja alusvaateostoksilla

Kävin seuraavanlaisen keskustelun Saaran blogin kommenttiosastolla:

Minä: On aivan sama, kuinka monta kirjoitusta nettiin asiasta tehtailee, jos on kuitenkin mukana ylläpitämässä ostoskäyttäytymisellään tuota mainosten mahtia nyky-yhteiskunnassa.

Saara: minäkin ostan alusvaateeni Lindexistä kympillä.

Minä: Eikö Lindexin alusvaatemainoksissa sitten mielestäsi ole sitä ihan samaa "pehmopornoa"?

Saara: Meinaatko sinä, että ilman alusvaatteita pitäisi olla?

Odotin turhaan saavani viimeisimpään kysymykseeni vastauksena perustellun mielipiteen siitä, missä kohtaa alusvaatemainonnassa hänen mielestään siirrytään pehmopornon puolelle sekä kummalle puolelle sitä rajaa Lindexin mainonta kuuluu - ehkä jopa perustelun sille, miksi Saara on vastuullisena ja kriittisenä kuluttajana valinnut nimenomaan Lindexin ostopaikakseen, vaikka muistaakseni jokin aika sitten kohistiin juuri Lindexin turhan "seksikkään" lastenvaatemalliston pedofiliaa edistävästä vaikutuksesta. Mainosten naiskuvasta useaan blogikirjoitukseen asti huolestuneen kun luulisi seuranneen tuota mainontaa erityisen tarkasti ja kriittisesti ja siten pystyvän analysoimaan nykytilannetta itseäni paremmin - vaikken mainoskriittisen keskustelun suhteen olekaan kulkenut ihan niin silmät ummessa kuin Saara kirjoitustani kommentoidessaan tuntui olettavan, mainosten kohdalla myönnän auliisti olevani näin televisiottomana, naistenlehdettömänä jne. ajoittain hieman pihalla siitä, mikä pulju tuotteitaan mitenkin mainostaa. Kun lisäksi en kykene havaitsemaan (ilmeisesti selviä?) merkkejä pehmopornosta edes niissä H&M:n mainoksissa, joissa sitä on nimenomaisesti kerrottu esiintyvän, niin tuskin kykenisin ihan itse luokittelemaan alusvaatemainokset kategorioihin sen mukaan, esiintyykö niissä pehmopornoa vai ei, vaikka ryhtyisin tarkkailemaan mainoksia nykyistä aktiivisemmin.

Ilmeisesti tiedostavien kulustusvalintojen kautta vaikuttaminen on kuitenkin tässä alusvaateasiassa mahdotonta, jollei pidä "lasten asiaa" sentään niin tärkeänä, että luopuisi alusvaatteista tyystin, kun järjestään kaikissa alusvaatemainoksissa näytetään käytännön syistä sitä paljasta pintaa eikä sen tarkempia kriteereitä näytä löytyvän. Toki boikotoimalla vaikka vain sitä kohuttua Henkkamaukkaa voisin tuntea tehneeni edes jotain - eikä kyseessä olisi edes mikään varsinainen uhraus kuten edellisestä kirjoituksestani voi päätellä - ja loput syyllisyydentunteet voisin pyrkiä hälventämään vaikka vierittämällä osan vastuusta miehille Saaran aikaisemman kirjoituksen kommenteista saamieni kätevien mallien avulla:

Saara: Vähän pidemmälle ajateltuna tosin herää kysymys, MIKSI naiset niitä pehmppornoalusvaatteita ostavat, eivätkä puuterin värisiä sloggipöksyjä. Asia on tietty monitahoinen, mutta kyllä kai sen kaikki tajuavat, että se miehen kuolaaminen ja naisten ostaminen liittyvät toisiinsa.

Ods: Miksiköhän, jos puuterisloggeissa saa heti niskaansa hirveän erkkilauman, joka mäkättää rumista läskiämmistä, joilla ei ole oikeutta olla edes olemassa, saati sitten sanoa mielipiteitään.

Valitettavasti en yleensäkään pahemmin arvosta sellaista näennäisvaikuttamista, jolla ei oikeasti ole juuri mitään merkitystä. Lisäksi seksikkäiden alusvaatteiden tarpeellisuutta epäilevät tahot ovat jo aiemmin onnistuneet vakuuttamaan minut siitä, ettei suurimmalle osalle miehistä oikeasti ole väliä, millaiset alusvaatteet naisella on, kunhan ne saa ottaa pois (ja vähäiset kokemukseni tuntuvat tukevan tuota), enkä muutenkaan pidä miesten miellyttämistarvetta niin ensisijaisena, että se mitenkään oikeuttaisi epäeettisen kuluttamisen. Jospa siis kuitenkin jatkan nykyiseen malliin mainoksista välittämättä ostaen alusvaatteita aina uusia tarvitessani sieltä, mistä kulloinkin satun löytämään oikean kokoiset ja muutenkin kriteerieni mukaiset kohtuullisen edullisesti, toivoen samalla, että mahdollisimman moni mainosten vääristyneestä naiskuvasta kärsivä teinityttö (tai aikuinen nainen) oppisi ottamaan mainokset pelkkinä mainoksina - illuusioina, joilla vain yritetään saada niitä tuotteita myytyä entistä paremmin - eikä tavoittelemisen arvoisina ihannemalleina.