Vastuullinen ja kriittinen kuluttaja alusvaateostoksilla

Kävin seuraavanlaisen keskustelun Saaran blogin kommenttiosastolla:

Minä: On aivan sama, kuinka monta kirjoitusta nettiin asiasta tehtailee, jos on kuitenkin mukana ylläpitämässä ostoskäyttäytymisellään tuota mainosten mahtia nyky-yhteiskunnassa.

Saara: minäkin ostan alusvaateeni Lindexistä kympillä.

Minä: Eikö Lindexin alusvaatemainoksissa sitten mielestäsi ole sitä ihan samaa "pehmopornoa"?

Saara: Meinaatko sinä, että ilman alusvaatteita pitäisi olla?

Odotin turhaan saavani viimeisimpään kysymykseeni vastauksena perustellun mielipiteen siitä, missä kohtaa alusvaatemainonnassa hänen mielestään siirrytään pehmopornon puolelle sekä kummalle puolelle sitä rajaa Lindexin mainonta kuuluu - ehkä jopa perustelun sille, miksi Saara on vastuullisena ja kriittisenä kuluttajana valinnut nimenomaan Lindexin ostopaikakseen, vaikka muistaakseni jokin aika sitten kohistiin juuri Lindexin turhan "seksikkään" lastenvaatemalliston pedofiliaa edistävästä vaikutuksesta. Mainosten naiskuvasta useaan blogikirjoitukseen asti huolestuneen kun luulisi seuranneen tuota mainontaa erityisen tarkasti ja kriittisesti ja siten pystyvän analysoimaan nykytilannetta itseäni paremmin - vaikken mainoskriittisen keskustelun suhteen olekaan kulkenut ihan niin silmät ummessa kuin Saara kirjoitustani kommentoidessaan tuntui olettavan, mainosten kohdalla myönnän auliisti olevani näin televisiottomana, naistenlehdettömänä jne. ajoittain hieman pihalla siitä, mikä pulju tuotteitaan mitenkin mainostaa. Kun lisäksi en kykene havaitsemaan (ilmeisesti selviä?) merkkejä pehmopornosta edes niissä H&M:n mainoksissa, joissa sitä on nimenomaisesti kerrottu esiintyvän, niin tuskin kykenisin ihan itse luokittelemaan alusvaatemainokset kategorioihin sen mukaan, esiintyykö niissä pehmopornoa vai ei, vaikka ryhtyisin tarkkailemaan mainoksia nykyistä aktiivisemmin.

Ilmeisesti tiedostavien kulustusvalintojen kautta vaikuttaminen on kuitenkin tässä alusvaateasiassa mahdotonta, jollei pidä "lasten asiaa" sentään niin tärkeänä, että luopuisi alusvaatteista tyystin, kun järjestään kaikissa alusvaatemainoksissa näytetään käytännön syistä sitä paljasta pintaa eikä sen tarkempia kriteereitä näytä löytyvän. Toki boikotoimalla vaikka vain sitä kohuttua Henkkamaukkaa voisin tuntea tehneeni edes jotain - eikä kyseessä olisi edes mikään varsinainen uhraus kuten edellisestä kirjoituksestani voi päätellä - ja loput syyllisyydentunteet voisin pyrkiä hälventämään vaikka vierittämällä osan vastuusta miehille Saaran aikaisemman kirjoituksen kommenteista saamieni kätevien mallien avulla:

Saara: Vähän pidemmälle ajateltuna tosin herää kysymys, MIKSI naiset niitä pehmppornoalusvaatteita ostavat, eivätkä puuterin värisiä sloggipöksyjä. Asia on tietty monitahoinen, mutta kyllä kai sen kaikki tajuavat, että se miehen kuolaaminen ja naisten ostaminen liittyvät toisiinsa.

Ods: Miksiköhän, jos puuterisloggeissa saa heti niskaansa hirveän erkkilauman, joka mäkättää rumista läskiämmistä, joilla ei ole oikeutta olla edes olemassa, saati sitten sanoa mielipiteitään.

Valitettavasti en yleensäkään pahemmin arvosta sellaista näennäisvaikuttamista, jolla ei oikeasti ole juuri mitään merkitystä. Lisäksi seksikkäiden alusvaatteiden tarpeellisuutta epäilevät tahot ovat jo aiemmin onnistuneet vakuuttamaan minut siitä, ettei suurimmalle osalle miehistä oikeasti ole väliä, millaiset alusvaatteet naisella on, kunhan ne saa ottaa pois (ja vähäiset kokemukseni tuntuvat tukevan tuota), enkä muutenkaan pidä miesten miellyttämistarvetta niin ensisijaisena, että se mitenkään oikeuttaisi epäeettisen kuluttamisen. Jospa siis kuitenkin jatkan nykyiseen malliin mainoksista välittämättä ostaen alusvaatteita aina uusia tarvitessani sieltä, mistä kulloinkin satun löytämään oikean kokoiset ja muutenkin kriteerieni mukaiset kohtuullisen edullisesti, toivoen samalla, että mahdollisimman moni mainosten vääristyneestä naiskuvasta kärsivä teinityttö (tai aikuinen nainen) oppisi ottamaan mainokset pelkkinä mainoksina - illuusioina, joilla vain yritetään saada niitä tuotteita myytyä entistä paremmin - eikä tavoittelemisen arvoisina ihannemalleina.

Alennusmyynneissä

Pidän nettikahvilassa taukoa Turun alennusmyyntien kiertelemisestä (Panu on töissä ja minä pyörin sillä aikaa kaupungilla). Eilen löysin uudet talvikengät (ne tulevatkin oikeasti tarpeeseen, sillä olen jo jonkin aikaa käyttänyt lähinnä vaelluskenkiäni talvikenkinä) sekä uudet alusvaatteet Lindexiltä kympillä. H&M:n alusvaateosastoa joudun ilmeisesti nykyään boikotoimaan jo ihan käytännön syistäkin - rintaliivikokoani ei edes taida löytyä heidän valikoimistaan - sen verran kävin sielläkin ajan kuluksi vilkaisemassa, vaikken yleensä muutenkaan löydä H&M:ltä mitään ostettavaa ja aika usein jätänkin sen kokonaan väliin ostoskierroksella.

Tänään olen yrittänyt etsiä uutta talvitakkia, kun edellinen - ostettu joskus markka-aikaan - alkaa jo näyttää hieman kulahtaneelta (keskimmäinen nappikin irtosi tässä hiljattain), mutta villakangastakkien alennetutkin hinnat näyttävät olevan sadasta eurosta ylöspäin ja kivoista malleista kokoja löytyy aika heikosti. Miksiköhän alerekit muuten tuntuvat olevan aina täynnä lähinnä kokoja 34-36?

Alusvaatemainoskohusta

Joskus ala-asteikäisenä - siinä iässä, kun pikkukolttosten tekeminen oli tosi jänskää - yökylässä ollut kaverini ehdotti, että leikkaisimme Anttilan kuvastosta alusvaatemainoksia ja levittelisimme niitä erään naapurini ikkunalaudoille, jotta saisimme naapurintädin järkyttymään ja aiheuttaisimme yleistä kohua naapurustossa. Kun ihmettelin, mitä itua siinä olisi - pelkkää turhaa roskaamistahan moinen - niin kaveri selitti, että naapurintäti varmaan uskiksena järkyttyisi niistä kuvista, kun niissä on vähäpukeisia eli melkein alastomia ihmisiä. Kun itse oikeasti tunsin kyseisen naapurintädin huomattavasti kaveriani paremmin ja tiesin, ettei hän seurakunnan palkkalistoilla olemisesta huolimatta kuitenkaan ollut erityisen seksuaalis-ahdistuneella tavalla uskonnollinen, rohkenin edelleen epäillä kyseisen projektin onnistumismahdollisuuksia - kuka nyt jostain alusvaatemainoskuvista saisi slaagin, on niitä varmaan ennenkin nähty uskisperheissäkin. En enää muista, onnistuinko vakuuttamaan kaverini homman turhuudessa, vai käytiinkö niitä paperinpalasia ripottelemassa jonnekin illan pimeinä tunteina.

Sittemmin olen H&M-mainoskohujen yhteydessä joutunut huomaamaan, että jotkut nykysuomalaiset sittenkin ihan oikeasti pystyvät järkyttymään alusvaatemainoksista ja jopa näkemään niissä seksiä ja pornoa. Olen katsonut noita linkin takaa löytyviä kuvia ja yrittänyt pähkäillä, missä se kohuttu "porno" oikein piilee. Malli toki poseeraa alusvaatteisillaan, mutta se on kaiketi ihan normaalia, kun yritetään mainostaa juurikin niitä alusvaatteita - pitäähän niitä mainostettavia tuotteita näyttää. Pornokuvastoa olen nähnyt varsin vähänlaisesti - en näet kuulu varsinaiseen kohderyhmään - mutta sen kummemmin mallin ainakin pornotähtiin verrattuna lähes rinnaton vartalo kuin poseerauksetkaan eivät juuri muistuta näkemiäni pornokuvia. Pornoa en siis noissa kuvissa onnistu näkemään ja muutenkin ne tuovat mieleeni pikemminkin sen tavanomaisen naistenlehtikuvaston.

Minua ihmetyttää myös näiden naisille suunnattujen tuotteiden mainonnan näkeminen lähinnä miehille suunnattuna "kiihotuskamana" - miehetkö niitä vastaavia kuvia täynnä olevia naistenlehtiä joukolla ostavat ja lukevat? Saarakin kyselee, "että onkohan se kuinkakin suuri kärsimys miehille olla ilman pehmopornoa katukuvassa?" Juu-u, miesten silmäniloksihan tätä näennäissensuellia ja toisinaan lievästi eroottissävytteistäkin naistenlehtikuvastoa etupäässä tuotetetaan ja joskus jopa päästetään valumaan niiltä vanhempien toki tarkasti lasten katseilta suojaamilta naistenlehtien sivuilta ihan katukuvaan asti. Paha patriarkaatti jyllää taas, eikä meillä aikuisillakaan naisilla helposti johdateltavina ja siten syyntakeettomina ole oikeasti vastuuta siitä, mitä ostamme, luemme tai päällemme panemme ja siten tuemme, kun meihin on niin syvälle juurtunut tämä miesten mielistely eli tarve ostaa se naistenlehti ja yrittää sitten muokata itseään mainoskuvaston ihannemallin mukaiseksi juuri niitä mainostettuja tuotteita hankkimalla.

Kielletään siis edes tällaiset syntisen eroottissävyitteiset mainoskuvat ainakin katukuvasta pehmopornoon ja piilopedofiliaan vetoamalla, niin ei tarvitse vaivautua erikseen opettamaan pikkutytöille, mistä mainoksissa oikeastaan on kyse ja ettei ihmisen tarvitse eikä pidäkään pyrkiä mainos- tai pornokuvaston kaltaiseksi epäaidoksi paperi-ihmiseksi tullakseen onnelliseksi. Ei tarvitse vaivautua tarjoamaan vaihtoehtoisia esikuvia, ei tarkastella kriittisesti omia mahdollisia pyrkimyksiään kohti sitä median syöttämään naiskuvaa jatkuvilla laihdutuskuureilla ja massiivisella meikkiarsenaalilla. Onko helpompaa syyttää vaikkapa barbeja ja bratzeja nykyisestä vääristyneestä naiskuvasta kuin todeta itselleen ja opettaa lapsilleenkin, ettei ihan oikean ihmisen kuulukaan olla mikään mainosten armoilla elävä nukke?

Muokkaus 22.12: rikki mennyt linkki Saaran kirjoitukseen korjattu.

Hääsuunnitelmia ja haamupäivityksiä

Piipahdin eilen matkan varrella siskon luona Seinäjoella palatessani Turusta Vaasaan. Piti sitten kävellä morsiuspukuliikkeen ikkunan ohi - sisälle sovittamaan ei sentään vielä raahattu - ja katsastaa Tiimarin askartelutilpehöörivalikoimaa. Onneksi sisko sentään ilmoittautui samalla vapaaehtoiseksi kutsukorttien askartelijaksi, sillä itse en tosiaankaan ole mikään askarteluihminen. Muutenkin keskustelu pyöri kovasti kihlajaisten ja häiden valmistelun ympärillä.

Olen nimittäin tässä hiljattain mennyt suostumaan kosintaan. Kyllähän minä haluan viettää loppuelämäni juuri Panun kanssa - ja ihan mielellään avioliitossa. Onhan tuota asiaa myös ihan mukava juhlia yhdessä lähimpien ihmisten kanssa. Mutta mitenköhän sitä oikein selviäisi järjissään kaiken tämän häähössötyksen keskellä? Ettei muuttuisi itse jonkinlaiseksi bridezillaksi - hirviömorsiammeksi, jolle päivä prinsessana ja yhden juhlatilaisuuden täydellinen onnistuminen muodustuvat elämän tärkeimmäksi asiaksi. Ehkä on parasta, ettei ainakaan lueskele liikaa kaikenlaisia hääfoorumeita: sivutolkulla teemaväripähkäilyjä, kihla- ja vihkisormusvertailuja, askarteluvinkkejä, perinteiset vs. "oman näköiset" häät -väittelyitä jne.

Lisäsin sivupalkkiin linkit luokituksiin, joten siitä nuo haamupäivitykset.

Jonotuksen problematiikkaa

Mietin hiljattain jonottamisen sääntöjä jouduttuani hieman töykeäsävyisen kommentin kohteeksi palattuani kahvilassa takaisin omalla paikalleni jonossa haettuani vichy-pullon kylmäkaapista, joka sijaitsee kahvilan perällä paikassa, josta sitä ei voi napata jonoon siirtyessään tai jonottaessaan - toisin kuin muut kyseisen kahvilan tuotteet, jotka on sijoitettu kätevästi reitin varrelle. Päästin kyseisen kommentoijan edelleni, koska en jaksanut ryhtyä riitelemään asiasta ja se olisi viivyttänyt asiointia väistymistä enemmän, sillä jonossa ei sillä hetkellä ollut muita ja hänellä oli vain naistenlehti, mutta jälkikäteen alkoi vähän harmittaa.

Oliko hänellä tosiaan oikeus puolustaa paikkaansa jonossa kylmällä "äläpäs tyttö kiilaa, mä olin ensin"-sävyllä, kun olin paikalla ja jonossa jo paljon ennen häntä, mutta kipaisin pikaisesti hakemassa sen pullon kylmäkaapista sillä välin, kun edelläni oleva oli "tukkeena" sämpyläkohdassa ja menin sitten ottamaan oman sämpyläni hänen siirryttyään kassalle, jolloin "lehtinainen" oli tulossa sämpyläkohtaan napattuaan lehtensä linjaston alkupäässä olevasta lehtitelineestä? Mitenköhän tuollaisessa linjastossa ylipäätään pitäisi toimia, jottei joutuisi välillä ns. poistumaan jonosta ja menettäisi paikkaansa kylmäkaapilla käydessään, jos joskus sattuu olemaan ruuhkaisempaa? Jonottaa kiltisti kassalle asti ja kipaista sinne kylmäkaapille vasta kassan kysyessä "tuleeko muuta?" ja seisottaa koko jonoa sen aikaa? Entä jos aikoisi ostaa pelkästään limsapullon? Ovatko kaikki, jotka astuvat sisälle kahvilaan sillä välin, kun haet pulloasi, edelläsi jonossa, kun linjasto alkaa melkein heti ovelta?

Tänään käsiteltiin sitten luennolla oikeuslähdeoppia ja yhtenä esimerkkinä oli yllättäen jonotus - en löytänyt vastauksia kysymyksiini, vaan luennoitsija heitti ilmaan liudan muita jonottamiseen liittyviä ongelmatilanteita. Jonottaminen on näet sikäli juridisesti ongelmallinen alue, ettei siitä mitään varsinaisia lakeja ole, vaan jonottamista sääteleviä normeja pitää etsiä muualta - yleisestä tavasta tai oikeusnormien yleisperiaatteista johtamalla sekä keksimällä mahdollisesti analogisia tilanteita, joista on olemassa lainsäädäntöä. Omassa tilanteessanihan ei ollut kyse isosta asiasta ja tuskin kukaan moisesta viitsisi käräjille lähteä, mutta entäs sitten, kun jonotetaan luennoitsijan esimerkin mukaisesti vaikkapa kunnan omakotitonttia pari vuorokautta putkeen periaatteella eka jonossa saa valita parhaan päältä?