Perustoimeentulosta
Jollet vielä ole sitä tehnyt, käyhän allekirjoittamassa adressi opintorahan korottamisen puolesta Opintoraha.fi. Vaikka olenkin vielä opiskelija, en aja tässä asiassa omaa itsekästä etuani (olen jo aikaa sitten omat tukikuukauteni käyttänyt mahdollisen korotuksen tullessa voimaan). Kyse on myös niistä nuorista, jotka eivät vielä saa edes äänestää, ja heidän tulevaisuuden mahdollisuuksistaan - kuka heidän asioitaan ajaisi, jollemme me nyt opiskelevat tekisi sitä, vaan keskittyisimme parantamaan esimerkiksi työelämään siirtyvien vastavalmistuneiden asemaa, kun niistä muutoksista ehkä ehtisimme itsekin hyötymään. Jonkinlainen perustoimeentulo opiskeluajalle täytyy pystyä pitämään yllä jatkossakin inflaatiosta huolimatta.
Pitkällä tähtäimellä kannatan itse ns. perustulomallia, jossa kaikille täysi-ikäisille kansalaisille maksettaisiin tietty samansuuruinen perustulo, joka kattaisi välttämättömät elinkustannukset ja jonka päälle voisi vapaasti ansaita lisätienestejä elintasoaan parantaakseen - hyvätuloisilla verotus söisi perustulon. Perustulo korvaisi opinto- ja työmarkkinatuen, kansaneläkkeen sekä erilaiset päivärahat. Byrokratia vähentyisi, tuloloukkuongelmat katoaisivat eikä eri väestöryhmien tarvitsisi kilpailla keskenään siitä, minkä ryhmän etuuksia tällä kertaa korotetaan.
Tekstit
6 kommenttia:
Perustulo selkeyttäisi kyllä asioita. Uskon kuitenkin, että muutospelko estää sen käytännön toteutumisen, ellei muutosta onnistuta viemään läpi jotenkin vaiheittain. Nykyinen järjestelmä on niin monimutkainen, että pitäisi pystyä osoittamaan perustulon edut hyvin monissa erilaisissa tapauksissa.
Ansiosidonnaisuuden idea on kaiketi se, että muutos elintasossa ei olisi niin jyrkkä, kun tukia joutuu käyttämään. Vakuutukset toki ajaisivat saman asian, mutta pitää muistaa, millainen sekatalous Suomi oli vielä joitain vuosia sitten, ja järjestelmän kehittyessä oli kai muodikkaampaa tavallaan pakottaa kaikki ottamaan "valtion vakuutus" kaikkeen. Keski- ja hyvätuloiset maksavat tuollaisista "valtion vakuutuksista" progressiivisen verotuksen ja muiden tulonsiirtojen vuoksi ainakin sen verran, mitä he saattaisivat käyttää vapaaehtoisiin vakuutuksiin, ja tämä syö heidän mahdollisuuksiaan säästää pahan päivän varalle.
Siitäkin haluaisin muistuttaa, että on perheitä, joissa yksi ihminen elättää perheen melkein täysin yksin. Perhevähennyksiä ei verotuksessa käytännössä ole, jolloin yhden keski- tai hyvätuloisen tukien ansiosidonnaisuuteen kajoaminen ei vaikuttaisi ainoastaan sinkkuihin ja työssäkäyviin pariskuntiin.
R: Perustulo selkeyttäisi kyllä asioita. Uskon kuitenkin, että muutospelko estää sen käytännön toteutumisen, ellei muutosta onnistuta viemään läpi jotenkin vaiheittain. Nykyinen järjestelmä on niin monimutkainen, että pitäisi pystyä osoittamaan perustulon edut hyvin monissa erilaisissa tapauksissa.
Niinpä. Juuri tuosta syystä en pidä täysin turhana nykyisten etuuksien tasokorotusten kanssa puuhasteluakaan, vaikka toivonkin, että tuohon perustulojärjestelmään jossain vaiheessa päästäisiin.
Opiskelijoiden kohdalla perustulon paremmuus nykyiseen verrattuna on selkeästi havaittavissa, sillä tasoltaan se tuskin olisi ainakaan nykyistä opintorahaa pienempi ja lisäksi kaikki tukikuukausi- ja tulorajat poistuisivat. Myös sellaisten työttömien asema, joilla olisi mahdollisuus tehdä osapäiväistä tai keikkatyötä, mutta se ei nykyisessä systeemissä ole kannattavaa, eittämättä paranisi perustulomallin myötä. Lisäksi aloittelevien/kasvuvaiheessa olevien yrittäjien tilanne helpottuisi, kun perustoimeentulo olisi taattu siinä vaiheessa, kun yritys ei juurikaan vielä tuota voittoa. Myös kotiäitien tai -isien tilanne paranisi selvästi - nykyisen kotihoidontuen edellytyksenähän on vähintään yksi alle 3-vuotias eikä sen taso silloinkaan ole mikään päätä huimaava. Eläkeläisten ja työkyvyttömien kohdalla asiaan vaikuttaa paljolti se, mille tasolle perustulon määrä asettuisi - joissakin esitetyissä malleissa näihin lisäansioiden hankkimiseen kykenemättömiin ryhmiin kuuluville on esitetty myös erillistä lisäosaa (haittapuolena tosin olisi sitten tarve byrokratian osittaiselle säilyttämiselle).
Ansiosidonnaisuutta on minulle aikaisemminkin yritetty perustella juuri noilla esittämilläsi argumenteilla, muttei se minusta edelleenkään ole reilu systeemi. Jotkut joutuvat myös elättämään sen perheensä niillä minimituillakin eikä tietyn elintason takaaminen siihen "tottuneille" mielestäni ole yhteiskunnan tehtävä toisin kuin perustoimeentulosta huolehtiminen.
Tarkemmin sanottuna ongelma ei ole sellaisessa elintason muutoksessa, että pitäisi kiristää vähän vyötä eli tinkiä asioista, joihin on tottunut (voi voi, ei mennäkään Puuhamaahan, ei syödä enää lainkaan ravintolassa, ei osteta uusia vaatteita eikä harrastusvälineitä, katsotaan tarkemmin mitä ruokaa ostetaan jne.), vaan siinä, millaisia vaikeammin muutettavia kiinteitä kustannuksia kotitalouksilla on. Esimerkiksi vähän pitempi sairausloma voisi pakottaa myymään lainalla ostetun asunnon pilkkahintaan heti siinä vaiheessa, kun pankin jousto loppuu. Asuntolainan maksamiseen ei tietääkseni saa asumistukea tulojen pienetessä, mutta vuokranmaksuun saa. Muutenkin ne, jotka eivät pääse nauttimaan ansiosidonnaisuudesta, saavat sitten muita tukia.
Ansiosidonnaisuudella siis tavoitellaan erilaisiin elämäntilanteisiin sopivaa muutosturvaa. Kun lattia pettää alta (tai kansalainen hyppää ikkunasta tarkoituksella tekemällä lapsia), keskituloinen putoaa korkeammalta kuin pienituloinen.
En kiistä, etteikö perustulo selventäisi asioita tältäkin osin. Yritän vain perustella, miten ansiosidonnaisuus on välttämätön osa tätä nykyistä, monimutkaista järjestelmää.
Rebyk: Esimerkiksi vähän pitempi sairausloma voisi pakottaa myymään lainalla ostetun asunnon pilkkahintaan heti siinä vaiheessa, kun pankin jousto loppuu. Asuntolainan maksamiseen ei tietääkseni saa asumistukea tulojen pienetessä, mutta vuokranmaksuun saa.
Asuntolainan maksamiseen ei tosiaan nykyisellään saa asumistukea (vastikkeisiin, lämmityskuluihin yms. ja lainan korkoihin tosin saa omistusasuntoonkin asumistukea). Ansiosidonnaisuuden poistaminen olisi joka tapauksessa iso muutos, joten miksei siinä yhteydessä voitaisi sitten muuttaa asumistuen määräytymisperusteitakin siten, että asuntolainakin hyväksyttäisiin korvattavaksi kuluksi, jos ansiosidonnaisuuden ainoa kunnollinen peruste on tosiaan tuo, ettei haluta pakottaa ketään esimerkiksi myymään asuntoaan.
R: Muutenkin ne, jotka eivät pääse nauttimaan ansiosidonnaisuudesta, saavat sitten muita tukia.
Mitähän muita tukia kuin minimiäitiyspäiväraha ja lapsilisä saisin (yhteensä alle 500 euroa), jos tulisin raskaaksi opintojen loppuvaiheessa, jolloin ei vielä sellaisia työtuloja, joiden perusteella saisin ansiosidonnaista, ja asuisin vaikkapa (pieni- tai keskituloisen) av(i)omiehen kanssa yhteisessä omistusasunnossa? Tuollainen tilanne saattaa nimittäin ihan oikeasti tulla eteen ja näin asunnon ostoa harkitessa täytyy ottaa huomioon, että omasta lainaosuudesta pitäisi sitten tuossakin tilanteessa selvitä (varallisuutta olisi kyllä mm. ennakkoperintöjen ja kesätyösäästöjen ansiosta sen verran, että sillä maksaisi suoraan n. 30% asunnon hinnasta, mutta lainaa jäisi sitten sen 70%:n verran).
Esimerkiksi äitiyspäivärahan ansiosidonnaisuudesta luopuminen mahdollistaisi sen, että kaikille voitaisiin maksaa samansuuruinen äitiyspäiväraha, joka olisi ainakin jonkin verran nykyistä minimipäivärahaa (380 euroa) suurempi. Tämä vähentäisi myös lasten hankkimisen lykkäämistä myöhemmäksi, kun ei taloudellisista syistä tarvitsisi odottaa valmistumista ja vakituista työpaikkaa (naisen hedelmällisyys laskee ja synnytyksen riskit kasvavat iän myötä). Tämä nykyinen tukijärjestelmä lieneekin yksi syy nuorten naisten vähäiseen lastenhankintaintoon ja tulevaan kansantaloudelliseen huoltosuhdeongelmaan.
Aloin ensin kommentoida tuota esimerkkitapausta, mutta sitten hahmotin, että kokonaisuuden kannalta on kyse siitä, että ansiosidonnaisuus sopii joihinkin tilanteisiin mainiosti ja joihinkin huonosti. Jos ansiosidonnaisuus poistettaisiin, vaihtuisivat vaan ihmiset, jotka päättäisivät tehdä tai olla tekemättä jotain ansiosidonnaisuuden puutteen vuoksi ihan samalla tavalla kuin jotkut toiset päättävät nyt tehdä tai olla tekemättä sitä samaa ansiosidonnaisuuden vuoksi.
Kuinkahan käyttäytyisivät esimerkiksi heti toisen asteen koulutuksen jälkeen työelämään parikymppisinä siirtyvät nuoret miehet ja naiset, jos ansiosidonnaiset tuet poistettaisiin, kun nyt he voivat tehdä lapsia jo aika nuorina? Jo 1100 euron kuukausipalkkaa saaneilla äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan suuruus on yli kaksi kertaa minimipäivärahan verran. Olisi siis melkoinen joukko jo pelkästään pienituloisiakin ansiosidonnaisten tukien saajia, jotka eivät innostuisi ehdotuksestasi.
Näyttääkin siltä, että pahimmat väliinputoajat löytyvät taas toisen asteen opintojen jälkeen opiskelua jatkavien joukosta, ei yleisesti ottaen pienituloisista. Kaikenlaisia eri valintojen yhdistelmiä on vaikea tukea yhtä aikaa käytännössä, etenkin kun eri päättäjät laittavat luonnollisesti asiat eri tavoin tärkeysjärjestykseen.
R: Aloin ensin kommentoida tuota esimerkkitapausta, mutta sitten hahmotin, että kokonaisuuden kannalta on kyse siitä, että ansiosidonnaisuus sopii joihinkin tilanteisiin mainiosti ja joihinkin huonosti.
Niin, mielestäni sellaiset tilanteet, joihin ansiosidonnaisuus sopii huonosti, ovat yhteiskunnan muuttuessa (korkeakoulutuksen sekä pätkä-, keikka- ja freelancertöiden yleistyminen, pitkäaikaistyöttömyyden kasvu jne.) lisääntyneet. Tällaiseen työmarkkinatilanteeseen vaikkapa perustulomalli sopisi huomattavasti paremmin kuin nykyinen järjestelmä, joka on selvästi luotu etupäässä vakituisia työsuhteita ajatellen.
R: Kuinkahan käyttäytyisivät esimerkiksi heti toisen asteen koulutuksen jälkeen työelämään parikymppisinä siirtyvät nuoret miehet ja naiset, jos ansiosidonnaiset tuet poistettaisiin, kun nyt he voivat tehdä lapsia jo aika nuorina? Jo 1100 euron kuukausipalkkaa saaneilla äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan suuruus on yli kaksi kertaa minimipäivärahan verran.
Yli puolet nuorista jatkaa kolmannen asteen koulutukseen ja näistä suurempi osa on naisia kuin miehiä. Lisäksi erityisesti äidin koulutustaso vaikuttaa tilastojen mukaan merkittävästi mm. lasten koulumenestykseen. Haluammeko siis tosiaan sellaisen Suomen, jossa pelkän ammattikoulun käyneillä on koulutetumpia naisia paremmat taloudelliset mahdollisuudet hankkia lapsia ja sen sijaan koulutetut naiset jäävät yhä useammin (osaksi vastentahtoisesti taloudellisista edellytyksistä johtuvan lykkäämisen vuoksi) lapsettomiksi?
Olisi siis melkoinen joukko jo pelkästään pienituloisiakin ansiosidonnaisten tukien saajia, jotka eivät innostuisi ehdotuksestasi.
Tuo on yksi syy siihen, miksi ansiosidonnaisuuden poistaminen olisi poliittisesti vaikea juttu - etenkin ay-väki vastustaisi sitä jyrkästi. Pitkillä siirtymäajoilla perustulomalliin siirtymisen yhteydessä se saattaisi ehkä jotenkin onnistuisi, mutta muuten yritys lienee tuhoontuomittu, joten tämä keskustelumme lienee lähinnä akateemista pohdintaa.
Näyttääkin siltä, että pahimmat väliinputoajat löytyvät taas toisen asteen opintojen jälkeen opiskelua jatkavien joukosta, ei yleisesti ottaen pienituloisista. Kaikenlaisia eri valintojen yhdistelmiä on vaikea tukea yhtä aikaa käytännössä, etenkin kun eri päättäjät laittavat luonnollisesti asiat eri tavoin tärkeysjärjestykseen.
Korkeasti koulutettujen tai kouluttautuvien väliinputoajien ongelmien ratkaisemisessa törmääkin aina siihen, että matalasti koulutetut pienituloiset (vasemmistopuoleiden kannattajien enemmistö) pitävät meitä pelkän koulutuksen perusteella hyväosaisena eliittinä ja hyvätuloisia pärjääjiä (kokoomuksen ydinkannattajat) taas kiinnostaa lähinnä se, ettei itse joutuisi maksamaan niin paljon veroja. Eikä vihreillä (ainakaan vielä) ole ihan riittävästi poliittisista painoarvoa saada näin suuria muutoksia (esim. perustulo) ajettua läpi.
Lähetä kommentti