tag:blogger.com,1999:blog-54748760256315398102024-03-23T19:52:52.567+02:00MariaKristiinan mietteetMariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-75032915630013228872011-08-30T19:56:00.001+03:002011-08-30T20:11:13.958+03:00AjatusvarasToisinaan luulen keksineeni jonkin ajatuksen ihan itse, mutta olenkin todellisuudessa vain ehtinyt unohtaa lukeneeni tai kuulleeni sen jostain - tai vähintään se ihan sama ajatus on pälkähtänyt aikaisemmin parin muunkin päähän.Jos joskus satunkin keksimään aidosti omaperäisen ajatuksen, se on tietenkin joko ihan typerä tai sitten hajamielisyyksissäni unohdan sen jo ennen kuin ehdin tajuta sen olevan ihan typerä.
<br />
<br />Varastan siis suuren osan ajatuksistani muilta - valikoin lukemistani teksteistä ja kuulemistani puheenvuoroista mielestäni parhaat palaset ja työstän niitä sitten edelleen joko hiljaa mielessäni tai kirjoituksissani pyrkien asettamaan ne paikalleen palapeliin - yhtenäiseksi ja loogiseksi kokonaisuudeksi. Koska palapeliin tulee jatkuvasti uusia paloja ja samalla vanhoja syrjäytyy tai häviää, se ei tietenkään tule koskaan lopullisesti valmiiksi, mutta itse kokoamisprosessi on mielestäni mukavaa ja antoisaa ajanvietettä.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-32147823098896442712007-09-10T15:01:00.000+03:002007-09-10T16:03:24.934+03:00UlkonäköterroristitUlkonäköterroristille ei riitä oman ulkonäkönsä muokkaaminen haluamakseen vaan hän yrittää pakottaa muutkin samaan muot(t)iin arvostelemalla armotta kaikkia, jotka poikkeavat hänen kauneuskäsityksestään. Ulkonäkökriteerinsä hän on yleensä omaksunut lukemistaan naistenlehdistä tai yleisemmin populaarikulttuurin kuvastosta. <br /><br />Niinpä ulkonäköterroristin mielestä kaikki anorektisen mallin mittoihin mahtumattomat ovat hirveitä läskejä, joiden tulisi laihduttaa vähintään parikymmentä kiloa - mieluiten sillä samalla naistenlehdestä bongatulla pikadieetillä, jolla ulkonäköterroristi itsekin kiduttaa itseään vähintään pari kertaa vuodessa. Ulkonäköterroristille normaalipainon alarajana oleva painoindeksi 20 on korkein hyväksyttävissä oleva. Jollei vyötärömakkaroista ja leveästä perseestä huomauttelu tehoa uhriin, vetoaa ulkonäköterroristi usein myös terveyssyihin. Viis siitä, että ulkonäköterroristin harrastama jojo-laihduttaminen on tutkitusti huomattavasti pientä ylipainoa haitallisempaa.<br /><br />Ulkonäköterroristi käy pyhää sotaa luonnollista karvoitusta vastaan eikä hänelle tietenkään riitä oman karvoituksensa poistaminen kivuliaita keinoja käyttäen. Ulkonäköterrosti näet kauhistelee kovaan ääneen muidenkin karvoitusta. Hän julistaa karvat paitsi yököttäviksi myös epähygieenisiksi - jostain syystä ulkonäköterroristin maailmankuvan mukaan hiukset kyllä pystyy puhdistamaan pesemällä, mutta vaikkapa kainalokarvoihin hiki ja muu lika tarttuu peruuttamattomasti.<br /><br />Meikkaaminen on ulkonäköterroristille naisten kansalaisvelvollisuus. Meikkaamaton nainen saa kuulla olevansa epäsiisti, väritön ja halju. Sitäpaitsi meikkaaminen on kohteliasta toisten ihmisten huomioimista, huomauttaa ulkonäköterroristi. Vähintään täytyy värjätä kulmat ja ripset sekä "tasoittaa" ihon väri ja peittää näpyt ja muut kauneusvirheet meikkivoiteella ja puuterilla. Huuliin vielä sipaisu värillistä huulikiiltoa ja luomillekin ripaus väriä. Myös hiukset kuuluu värjätä, muuten ne ovat maantienharmaina ikävän tylsät ja olet huomaamaton hiirulaishissukka - hiusten luonnollisella värillä tai luonteellasi ei ole väliä, tuomio on automaattinen. Vaatekaapin sisältökin tulee tietenkin uusia trendien mukaan.<br /><br />Muokattu naistenlehtikuva on ulkonäköterroristin silmissä tavoite, johon jokaisen naisen tulisi pyrkiä. Netin kuvat julkkiksista arkikuteissa ilman meikkiä eivät paljasta hänelle, ettei kukaan ihminen normaalisti ole sen näköinen kuin vaikkapa meikkimainoskuvissa, vaan toimivat todisteena meikin ihmeellisestä voimasta, jonka avulla jokaisesta voisi halutessaan tulla supermallin näköinen. Ulkonäköterroristi on meikkifirmojen, kampaajien ja kosmetologien sekä vaateputiikkien ihanneasiakas, sillä epäonnistuminen tavoitteen saavuttamisessa johtuu tietenkin vain siitä, ettei hän vielä ole löytänyt niitä oikeita tuotteita.<br /><br />Ulkonäköterroristi pitää hieman yksinkertaisina ja säälittävinä niitä, jotka eivät "tajua" miten paljon "paremmilta" he voisivat näyttää laitettuina. Ulkonäköterroristi ei näet voi ymmärtää ihmisiä - etenkään naisia, joille näyttäminen mahdollisimman hyvältä ei ole elämän keskeisin sisältö. Ulkonäköterroristi on itseasiassa melko säälittävä olento, sillä hän joutuu itse elämään siinä ulkonäkönormien vankilassa, johon yrittää muitakin tunkea.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-54583611210024611202007-08-28T12:53:00.000+03:002007-08-28T15:09:39.182+03:00Mielipiteitä abortistaKun matkustimme Panun kanssa bussilla Galwaysta Dubliniin, kuuntelin ajankuluksi (en voi lukea bussissa) takanamme istuvien kanadalaisturistien keskustelua, joka tietenkin sivusi myös yhtä Pohjois-Amerikan suurimmista poliittisista kiistakysymyksistä eli aborttia. Yksinkertaistetusti vaihtoehtoina siellä on tukea naisen oikeutta valita (liberaalit) tai sikiön oikeutta elämään (konservatiivit). Ihmissuhteet-blogin kommenttipalstan aborttiaiheiset väittelyt ja erinäiset aborttien syitä ja yleistymistä koskevat lehtiuutiset olivat jo hieman aiemmin saaneet minut pohtimaan aihetta pitkästä aikaa (lukiossahan aborttia pidettiin erinomaisena väittelyharjoitusaiheena sekä äidinkielen että uskonnon etiikan tunneilla).<br /><br />Lähtökohtana pidän sitä, että aborttiin päätyminen on aina kaikkien osapuolten kannalta negatiivinen asia. Kokemus lienee naiselle useimmiten paitsi fyysisesti epämiellyttävä myös henkisesti rankka, syntymättömältä sikiöltä riistetään mahdollisuus elämään ja lääkäreillekin löytyisi varmaan parempaakin tekemistä ainakin näin lääkäripulasta kärsivässä yhteiskunnassa. Unohtaa ei sovi myöskään niitä miehiä, jotka kenties olisivat halunneet isiksi, vaikka kumppani päätyi aborttiin. <br /><br />Mielestäni nykyiset ehkäisymahdollisuudet sekä yhdynnän vapaaehtoisuus riittävät takamaan naisen oikeuden valita, haluaako äidiksi vai ei. Jollei lapsi sovi omiin suunnitelmiin, joko pidättäydytään yhdynnästä tai vähintään huolehtitaan ehkäisystä ja tiedostetaan pieni vahinkojen mahdollisuus (valmiutta hyväksyä ja käsitellä raskaaksi tulemisen riski voidaan mielestäni hyvällä syyllä pitää edellytyksenä sille, että naista voidaan ylipäätään pitää henkisesti valmiina yhdyntään). Abortti ei ole ehkäisykeino. <br /><br />Luettuani lehtijuttuja täysi-ikäisistä naisista, joille on tehty abortti pelkästään lomareissun tai työprojektin vuoksi, en voi olla miettimättä, saako Suomessa abortin nykyään hieman liian helposti "sosiaalisin perustein". Toisaalta saattaahan se olla lapselle parempi, ettei joudu syntymään tuohon arvomaailmaan. Ehkä edes noissa tapauksissa voitaisiin kuitenkin vaatia myös sitä isän suostumusta, kuten <a href="http://ihmissuhteet.blogspot.com/2007/08/hyvi-tasa-arvouutisia.html">ihmissuhteet-blogissa lainatussa lakiehdotuksessa esitetään</a> tai tarjota aborttia vain sillä ehdolla, että suostuu samalla steriloitavaksi, niin kenties vältytään edes siltä toiselta lehtijuttujen paljastamalta ikävältä ilmiöltä eli naisilta, joille tehdään abortti lähes säännöllisesti noin kerran vuodessa.<br /><br />On kuitenkin tilanteita, joissa abortti on selkeästi kahdesta pahasta se pienempi paha. Siksi en voi kannattaa amerikkalaiskonservatiivien jyrkkää "abortti on murha" -linjaa. Hyväksyn täysin abortin esimerkiksi silloin, kun raskaus vaarantaisi naisen oman hengen, ja raiskaustapauksissa abortti saattaa todellakin olla ainut tapa taata naiselle edes jonkinlainen oikeus valita. <br /><br />Sikiön epäilty kromosomipoikkeavuus on eettisesti hieman monimutkaisempi peruste abortille - kenties olisi parempi välttää mahdollisesti tuskantäytteinen elämä vaikeasti vammaisena, mutta minusta on hieman omituista käyttää tuota eettisenä perusteluna, kun nyky-yhteiskunnassa kuitenkin samanaikaisesti pidetään vääränä ja laittomana aktiivista eutanasiaa eli armomurhaa niissäkin tapauksissa, joissa henkilö itse pystyy ilmaisemaan haluavansa pois.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-71661888774054896712007-01-05T12:00:00.000+02:002007-01-05T12:23:17.946+02:00KirjalahjameemiOsallistutaan nyt vaihteen vuoksi meemiin eli<br /><br />1) Mitä kirjoja sait joululahjaksi?<br /><a href="http://www.infinityplus.co.uk/fantasticfiction/mammothsorcerer.htm"><span style="font-style:italic;">Mammoth Book of Sorcerers</span></a> Panulta. Muiden mielestä "joku hyvä kirja" on liian epämääräinen toive.<br /><br />2) Mitä kirjoja annoit joululahjaksi?<br />Siskolle Chuck Palahniukin <span style="font-style:italic;">Fight Club</span> ja äidille Tommy Helstenin <span style="font-style:italic;">Saat sen mistä luovut</span>. <br /><br />Siskoni muuten antoivat vitsinä Panulle lahjaksi Melissa Banksin <span style="font-style:italic;">Nyt nappaa</span>, kun ajattelivat kirjan mielestään ärsyttävän naispäähenkilön toimivan hyvänä inspiraationlähteenä ja kivana bonuksena samalla pääsi opuksesta eroon. Tarina hieman epätoivoisesta miehenmetsästyksestä ei kuitenkaan toiminut ihan niin kuin siskot kuvittelivat... ensi jouluksi he jo suunnittelivatkin hankkivansa Panulle sellaisen kirjan, jossa naispäähenkilö <span style="font-weight:bold;">ei</span> halua miestä.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-55629498184566999272007-01-04T16:13:00.000+02:002007-01-04T17:00:13.960+02:00Mainoksista ja malleistaKäsittelen nyt tätä mainosaihetta oikein urakalla (koittakaa kestää, joululomani loppuu ensi viikolla) ja jatkan siitä, mihin edellisen kirjoitukseni kommenteissa päädyin.<br /><blockquote><a href="http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/suuren-lannan-riuut">Lainaus Panun mallimaailman laihuusideaalin käsittelevän kirjoituksen kommenteista (kommentti nro 8):</a> Muotisuunnittelumaailman puolella laihat mallit ovat välttämättömyys, eivät mikään varsinainen ihanne. Käytännössähän mallit ovat henkareita, joihin pitää voida ripustaa mahdollisimman paljon erilaisia vaatemalleja. Jos malleja lihottaisi vaikkapa sen viisi kiloa, voi olla varma siitä, että ne viisi kiloa sijoittuisivat eri malleilla eri kohtiin, koska ihmisten ruumiinrakenne on yksilöllinen. Näin ripustettavien vaatemallien lukumäärä mallia kohden vähenisi radikaalisti, koska osa vaatteista alkaisi puristamaan jostain kohdasta eikä enää istuisi. Vaatemalleja kun ei voi suunnitella niin, että ne sopisivat kaikenmallisille ihmisille, mutta henkareihin ne tietenkin aina voi ripustaa… Käytännössä siis mallit laihduttaessaan yksinkertaisesti vain poistavat vartalostaan kaiken yksilöllisyyden ja muuttavat sen tarkoitustaan vastaavaksi työkaluksi.</blockquote><br />Tuon keskustelun aikaan taisi olla jotain muita kiireitä, kun ei tullut osallistuttua, mutta muistan jo silloin ihmetelleeni, miksi vaateripustimina pitää käyttää eläviä ihmisiä. Se lisäinformaatio, mitä kuluttajana voisin saada siitä, jos vaate esitetään mainoksessa oikean ihmisen päällä eikä henkariin ripustettuna, kun on nimenomaan jonkinlaisen kuvan saaminen siitä, miltä kyseinen vaate näyttää päällä. Mainostaja voi toki vaikkapa vain pyrkiä luomaan erilaisia mielikuvia tuolla mallien käytöllä henkareiden sijasta, mutta suurinta osaa kuluttajista se ei juuri palvele. <br /><br />Kun vaate nykyisin yleensä esitellään mainoksessa XS-kokoisen (tai harvinaisemmassa tapauksessa XL-kokoisen) ja noin 180-senttisen mallin päällä, voin vain todeta, että ihan kivan värinen ja näyttää toki kuvassa nätiltä, muttei varmaan kuitenkaan sopisi mulle, joten turha vaivautua. Jos taas malleina käytettäisiin nykyistä enemmän myös ihmisiä, joiden vartalotyyppi edes etäisesti muistuttaisi omaani, voisin mainoksesta tai kuvaston kuvasta bongata, että tuo vaate varmaan istuisi minunkin päälläni ja voisi jopa näyttää ihan kivalta, ja todeta, että menenpäs tästä kauppaan X kokeilemaan sitä tai tilaanpas tuollaisen. Esimerkiksi Gudrun Sjödenin kuvastossa on samassa kuvassa samanlainen hame (vain eri värisenä) kahden vartalotyypiltään erilaisen mallin päällä ja vaikka se näyttääkin ihan erilaiselta, se sopii silti vallan hyvin molemmille. Tuollaisen lähestymistavan siis toivoisin yleistyvän myös valtavirtamarkkinoinnissa ja voisipa mainosten naiskuvan monipuolistuminen vähän auttaa niitä itsetunto-ongelmien kanssa painiskelevia teinityttöjäkin. Ylierotisoitumiseen tuo sen sijaan tuskin vaikuttaisi, sillä ainakaan minä en pidä anorektisen nykymallin kaavasta poikkeavia naisia mitenkään vähemmän eroottisina - pikemmin päinvastoin.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-56403156139851823262007-01-02T20:07:00.000+02:002007-01-02T22:15:38.628+02:00Vastuullinen ja kriittinen kuluttaja alusvaateostoksillaKävin seuraavanlaisen keskustelun <a href="http://saaranblogi.blogspot.com/2006/12/joulurauhaa.html#comments">Saaran blogin kommenttiosastolla</a>:<br /><blockquote>Minä: <span style="font-style:italic;">On aivan sama, kuinka monta kirjoitusta nettiin asiasta tehtailee, jos on kuitenkin mukana ylläpitämässä ostoskäyttäytymisellään tuota mainosten mahtia nyky-yhteiskunnassa.</span><br /><br />Saara: <span style="font-style:italic;">minäkin ostan alusvaateeni Lindexistä kympillä.</span><br /><br />Minä: <span style="font-style:italic;">Eikö Lindexin alusvaatemainoksissa sitten mielestäsi ole sitä ihan samaa "pehmopornoa"?</span><br /><br />Saara: <span style="font-style:italic;">Meinaatko sinä, että ilman alusvaatteita pitäisi olla?</span></blockquote><br />Odotin turhaan saavani viimeisimpään kysymykseeni vastauksena perustellun mielipiteen siitä, missä kohtaa alusvaatemainonnassa hänen mielestään siirrytään pehmopornon puolelle sekä kummalle puolelle sitä rajaa Lindexin mainonta kuuluu - ehkä jopa perustelun sille, miksi Saara on vastuullisena ja kriittisenä kuluttajana valinnut nimenomaan Lindexin ostopaikakseen, vaikka muistaakseni jokin aika sitten kohistiin juuri Lindexin turhan "seksikkään" lastenvaatemalliston pedofiliaa edistävästä vaikutuksesta. Mainosten naiskuvasta useaan blogikirjoitukseen asti huolestuneen kun luulisi seuranneen tuota mainontaa erityisen tarkasti ja kriittisesti ja siten pystyvän analysoimaan nykytilannetta itseäni paremmin - vaikken mainoskriittisen keskustelun suhteen olekaan kulkenut ihan niin silmät ummessa kuin Saara kirjoitustani kommentoidessaan tuntui olettavan, mainosten kohdalla myönnän auliisti olevani näin televisiottomana, naistenlehdettömänä jne. ajoittain hieman pihalla siitä, mikä pulju tuotteitaan mitenkin mainostaa. Kun lisäksi en kykene havaitsemaan (ilmeisesti selviä?) merkkejä pehmopornosta edes niissä H&M:n mainoksissa, joissa sitä on nimenomaisesti kerrottu esiintyvän, niin tuskin kykenisin ihan itse luokittelemaan alusvaatemainokset kategorioihin sen mukaan, esiintyykö niissä pehmopornoa vai ei, vaikka ryhtyisin tarkkailemaan mainoksia nykyistä aktiivisemmin. <br /><br />Ilmeisesti tiedostavien kulustusvalintojen kautta vaikuttaminen on kuitenkin tässä alusvaateasiassa mahdotonta, jollei pidä "lasten asiaa" sentään niin tärkeänä, että luopuisi alusvaatteista tyystin, kun järjestään kaikissa alusvaatemainoksissa näytetään käytännön syistä sitä paljasta pintaa eikä sen tarkempia kriteereitä näytä löytyvän. Toki boikotoimalla vaikka vain sitä kohuttua Henkkamaukkaa voisin tuntea tehneeni edes jotain - eikä kyseessä olisi edes mikään varsinainen uhraus kuten edellisestä kirjoituksestani voi päätellä - ja loput syyllisyydentunteet voisin pyrkiä hälventämään vaikka vierittämällä osan vastuusta miehille <a href="http://saaranblogi.blogspot.com/2006/12/ikv-aihe-rautalankaversio.html#comments">Saaran aikaisemman kirjoituksen kommenteista</a> saamieni kätevien mallien avulla:<br /><blockquote>Saara: <span style="font-style:italic;">Vähän pidemmälle ajateltuna tosin herää kysymys, MIKSI naiset niitä pehmppornoalusvaatteita ostavat, eivätkä puuterin värisiä sloggipöksyjä. Asia on tietty monitahoinen, mutta kyllä kai sen kaikki tajuavat, että se miehen kuolaaminen ja naisten ostaminen liittyvät toisiinsa.</span><br /><br />Ods: <span style="font-style:italic;">Miksiköhän, jos puuterisloggeissa saa heti niskaansa hirveän erkkilauman, joka mäkättää rumista läskiämmistä, joilla ei ole oikeutta olla edes olemassa, saati sitten sanoa mielipiteitään.</span></blockquote><br />Valitettavasti en yleensäkään pahemmin arvosta sellaista näennäisvaikuttamista, jolla ei oikeasti ole juuri mitään merkitystä. Lisäksi seksikkäiden alusvaatteiden tarpeellisuutta epäilevät tahot ovat jo aiemmin onnistuneet vakuuttamaan minut siitä, ettei suurimmalle osalle miehistä oikeasti ole väliä, millaiset alusvaatteet naisella on, kunhan ne saa ottaa pois (ja vähäiset kokemukseni tuntuvat tukevan tuota), enkä muutenkaan pidä miesten miellyttämistarvetta niin ensisijaisena, että se mitenkään oikeuttaisi epäeettisen kuluttamisen. Jospa siis kuitenkin jatkan nykyiseen malliin mainoksista välittämättä ostaen alusvaatteita aina uusia tarvitessani sieltä, mistä kulloinkin satun löytämään oikean kokoiset ja muutenkin kriteerieni mukaiset kohtuullisen edullisesti, toivoen samalla, että mahdollisimman moni mainosten vääristyneestä naiskuvasta kärsivä teinityttö (tai aikuinen nainen) oppisi ottamaan mainokset pelkkinä mainoksina - illuusioina, joilla vain yritetään saada niitä tuotteita myytyä entistä paremmin - eikä tavoittelemisen arvoisina ihannemalleina.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-71206935441121702462006-12-29T16:28:00.000+02:002006-12-29T17:04:54.283+02:00AlennusmyynneissäPidän nettikahvilassa taukoa Turun alennusmyyntien kiertelemisestä (Panu on töissä ja minä pyörin sillä aikaa kaupungilla). Eilen löysin uudet talvikengät (ne tulevatkin oikeasti tarpeeseen, sillä olen jo jonkin aikaa käyttänyt lähinnä vaelluskenkiäni talvikenkinä) sekä uudet alusvaatteet Lindexiltä kympillä. H&M:n alusvaateosastoa joudun ilmeisesti nykyään boikotoimaan jo ihan käytännön syistäkin - rintaliivikokoani ei edes taida löytyä heidän valikoimistaan - sen verran kävin sielläkin ajan kuluksi vilkaisemassa, vaikken yleensä muutenkaan löydä H&M:ltä mitään ostettavaa ja aika usein jätänkin sen kokonaan väliin ostoskierroksella. <br /><br />Tänään olen yrittänyt etsiä uutta talvitakkia, kun edellinen - ostettu joskus markka-aikaan - alkaa jo näyttää hieman kulahtaneelta (keskimmäinen nappikin irtosi tässä hiljattain), mutta villakangastakkien alennetutkin hinnat näyttävät olevan sadasta eurosta ylöspäin ja kivoista malleista kokoja löytyy aika heikosti. Miksiköhän alerekit muuten tuntuvat olevan aina täynnä lähinnä kokoja 34-36?MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-32366544607747883932006-12-20T21:22:00.000+02:002006-12-28T18:33:40.115+02:00AlusvaatemainoskohustaJoskus ala-asteikäisenä - siinä iässä, kun pikkukolttosten tekeminen oli tosi jänskää - yökylässä ollut kaverini ehdotti, että leikkaisimme Anttilan kuvastosta alusvaatemainoksia ja levittelisimme niitä erään naapurini ikkunalaudoille, jotta saisimme naapurintädin järkyttymään ja aiheuttaisimme yleistä kohua naapurustossa. Kun ihmettelin, mitä itua siinä olisi - pelkkää turhaa roskaamistahan moinen - niin kaveri selitti, että naapurintäti varmaan uskiksena järkyttyisi niistä kuvista, kun niissä on vähäpukeisia eli melkein alastomia ihmisiä. Kun itse oikeasti tunsin kyseisen naapurintädin huomattavasti kaveriani paremmin ja tiesin, ettei hän seurakunnan palkkalistoilla olemisesta huolimatta kuitenkaan ollut erityisen seksuaalis-ahdistuneella tavalla uskonnollinen, rohkenin edelleen epäillä kyseisen projektin onnistumismahdollisuuksia - kuka nyt jostain alusvaatemainoskuvista saisi slaagin, on niitä varmaan ennenkin nähty uskisperheissäkin. En enää muista, onnistuinko vakuuttamaan kaverini homman turhuudessa, vai käytiinkö niitä paperinpalasia ripottelemassa jonnekin illan pimeinä tunteina.<br /><br />Sittemmin olen <a href="http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1273248">H&M-mainoskohujen</a> yhteydessä joutunut huomaamaan, että jotkut nykysuomalaiset sittenkin ihan oikeasti pystyvät järkyttymään alusvaatemainoksista ja jopa näkemään niissä seksiä ja pornoa. Olen katsonut noita linkin takaa löytyviä kuvia ja yrittänyt pähkäillä, missä se kohuttu "porno" oikein piilee. Malli toki poseeraa alusvaatteisillaan, mutta se on kaiketi ihan normaalia, kun yritetään mainostaa juurikin niitä alusvaatteita - pitäähän niitä mainostettavia tuotteita näyttää. Pornokuvastoa olen nähnyt varsin vähänlaisesti - en näet kuulu varsinaiseen kohderyhmään - mutta sen kummemmin mallin ainakin pornotähtiin verrattuna lähes rinnaton vartalo kuin poseerauksetkaan eivät juuri muistuta näkemiäni pornokuvia. Pornoa en siis noissa kuvissa onnistu näkemään ja muutenkin ne tuovat mieleeni pikemminkin sen tavanomaisen naistenlehtikuvaston.<br /><br />Minua ihmetyttää myös näiden naisille suunnattujen tuotteiden mainonnan näkeminen lähinnä miehille suunnattuna "<a href="http://www.uta.fi/%7Etlmihap/celibacy/227.html">kiihotuskamana</a>" - miehetkö niitä vastaavia kuvia täynnä olevia naistenlehtiä joukolla ostavat ja lukevat? Saarakin kyselee, "<a href="http://saaranblogi.blogspot.com/2006/12/ikv-aihe-rautalankaversio.html">että onkohan se kuinkakin suuri kärsimys miehille olla ilman pehmopornoa katukuvassa?</a>" Juu-u, miesten silmäniloksihan tätä näennäissensuellia ja toisinaan lievästi eroottissävytteistäkin naistenlehtikuvastoa etupäässä tuotetetaan ja joskus jopa päästetään valumaan niiltä vanhempien toki tarkasti lasten katseilta suojaamilta naistenlehtien sivuilta ihan katukuvaan asti. Paha patriarkaatti jyllää taas, eikä meillä aikuisillakaan naisilla helposti johdateltavina ja siten syyntakeettomina ole oikeasti vastuuta siitä, mitä ostamme, luemme tai päällemme panemme ja siten tuemme, kun meihin on niin syvälle juurtunut tämä miesten mielistely eli tarve ostaa se naistenlehti ja yrittää sitten muokata itseään mainoskuvaston ihannemallin mukaiseksi juuri niitä mainostettuja tuotteita hankkimalla. <br /><br />Kielletään siis edes tällaiset syntisen eroottissävyitteiset mainoskuvat ainakin katukuvasta pehmopornoon ja piilopedofiliaan vetoamalla, niin ei tarvitse vaivautua erikseen opettamaan pikkutytöille, mistä mainoksissa oikeastaan on kyse ja ettei ihmisen tarvitse eikä pidäkään pyrkiä mainos- tai pornokuvaston kaltaiseksi epäaidoksi paperi-ihmiseksi tullakseen onnelliseksi. Ei tarvitse vaivautua tarjoamaan vaihtoehtoisia esikuvia, ei tarkastella kriittisesti omia mahdollisia pyrkimyksiään kohti sitä median syöttämään naiskuvaa jatkuvilla laihdutuskuureilla ja massiivisella meikkiarsenaalilla. Onko helpompaa syyttää vaikkapa barbeja ja bratzeja nykyisestä vääristyneestä naiskuvasta kuin todeta itselleen ja opettaa lapsilleenkin, ettei ihan oikean ihmisen kuulukaan olla mikään mainosten armoilla elävä nukke?<br /><br />Muokkaus 22.12: rikki mennyt linkki Saaran kirjoitukseen korjattu.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-80599147937454437912006-10-10T23:50:00.000+03:002006-10-11T01:18:06.814+03:00Hääsuunnitelmia ja haamupäivityksiäPiipahdin eilen matkan varrella siskon luona Seinäjoella palatessani Turusta Vaasaan. Piti sitten kävellä morsiuspukuliikkeen ikkunan ohi - sisälle sovittamaan ei sentään vielä raahattu - ja katsastaa Tiimarin askartelutilpehöörivalikoimaa. Onneksi sisko sentään ilmoittautui samalla vapaaehtoiseksi kutsukorttien askartelijaksi, sillä itse en tosiaankaan ole mikään askarteluihminen. Muutenkin keskustelu pyöri kovasti kihlajaisten ja häiden valmistelun ympärillä. <br /><br />Olen nimittäin tässä hiljattain mennyt suostumaan kosintaan. Kyllähän minä haluan viettää loppuelämäni juuri Panun kanssa - ja ihan mielellään avioliitossa. Onhan tuota asiaa myös ihan mukava juhlia yhdessä lähimpien ihmisten kanssa. Mutta mitenköhän sitä oikein selviäisi järjissään kaiken tämän häähössötyksen keskellä? Ettei muuttuisi itse jonkinlaiseksi bridezillaksi - hirviömorsiammeksi, jolle päivä prinsessana ja yhden juhlatilaisuuden täydellinen onnistuminen muodustuvat elämän tärkeimmäksi asiaksi. Ehkä on parasta, ettei ainakaan lueskele liikaa kaikenlaisia hääfoorumeita: sivutolkulla teemaväripähkäilyjä, kihla- ja vihkisormusvertailuja, askarteluvinkkejä, perinteiset vs. "oman näköiset" häät -väittelyitä jne.<br /><br />Lisäsin sivupalkkiin linkit luokituksiin, joten siitä nuo haamupäivitykset.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-24840969190518753992006-10-04T21:40:00.000+03:002006-09-14T22:20:41.336+03:00Jonotuksen problematiikkaaMietin hiljattain jonottamisen sääntöjä jouduttuani hieman töykeäsävyisen kommentin kohteeksi palattuani kahvilassa takaisin omalla paikalleni jonossa haettuani vichy-pullon kylmäkaapista, joka sijaitsee kahvilan perällä paikassa, josta sitä ei voi napata jonoon siirtyessään tai jonottaessaan - toisin kuin muut kyseisen kahvilan tuotteet, jotka on sijoitettu kätevästi reitin varrelle. Päästin kyseisen kommentoijan edelleni, koska en jaksanut ryhtyä riitelemään asiasta ja se olisi viivyttänyt asiointia väistymistä enemmän, sillä jonossa ei sillä hetkellä ollut muita ja hänellä oli vain naistenlehti, mutta jälkikäteen alkoi vähän harmittaa. <br /><br />Oliko hänellä tosiaan oikeus puolustaa paikkaansa jonossa kylmällä "äläpäs tyttö kiilaa, mä olin ensin"-sävyllä, kun olin paikalla ja jonossa jo paljon ennen häntä, mutta kipaisin pikaisesti hakemassa sen pullon kylmäkaapista sillä välin, kun edelläni oleva oli "tukkeena" sämpyläkohdassa ja menin sitten ottamaan oman sämpyläni hänen siirryttyään kassalle, jolloin "lehtinainen" oli tulossa sämpyläkohtaan napattuaan lehtensä linjaston alkupäässä olevasta lehtitelineestä? Mitenköhän tuollaisessa linjastossa ylipäätään pitäisi toimia, jottei joutuisi välillä ns. poistumaan jonosta ja menettäisi paikkaansa kylmäkaapilla käydessään, jos joskus sattuu olemaan ruuhkaisempaa? Jonottaa kiltisti kassalle asti ja kipaista sinne kylmäkaapille vasta kassan kysyessä "tuleeko muuta?" ja seisottaa koko jonoa sen aikaa? Entä jos aikoisi ostaa pelkästään limsapullon? Ovatko kaikki, jotka astuvat sisälle kahvilaan sillä välin, kun haet pulloasi, edelläsi jonossa, kun linjasto alkaa melkein heti ovelta?<br /><br />Tänään käsiteltiin sitten luennolla oikeuslähdeoppia ja yhtenä esimerkkinä oli yllättäen jonotus - en löytänyt vastauksia kysymyksiini, vaan luennoitsija heitti ilmaan liudan muita jonottamiseen liittyviä ongelmatilanteita. Jonottaminen on näet sikäli juridisesti ongelmallinen alue, ettei siitä mitään varsinaisia lakeja ole, vaan jonottamista sääteleviä normeja pitää etsiä muualta - yleisestä tavasta tai oikeusnormien yleisperiaatteista johtamalla sekä keksimällä mahdollisesti analogisia tilanteita, joista on olemassa lainsäädäntöä. Omassa tilanteessanihan ei ollut kyse isosta asiasta ja tuskin kukaan moisesta viitsisi käräjille lähteä, mutta entäs sitten, kun jonotetaan luennoitsijan esimerkin mukaisesti vaikkapa kunnan omakotitonttia pari vuorokautta putkeen periaatteella eka jonossa saa valita parhaan päältä?MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-17377850762054229212006-09-25T15:06:00.000+03:002006-09-14T16:47:00.747+03:00Tarina erilaisuudestaOlipa kerran tyttö, jolle oli annettu nimeksi Maria Kristiina. Jo varhain paljastui, että tyttö on luonteeltaan kovin utelias, sillä eräs hänen ensimmäisistä sanoistaan oli "mitä". Alle kouluikäisenä yksi hänen päivänsä odotetuista kohokohdista oli Koulu-TV:n ohjelmat. Nähtyään ohjelman painovoimasta, tyttö katsoi kerrostaloasunnon ikkunasta pihalla liukumäessä leikkiviä lapsia ja sanoi "maan vetovoima vetää niitä puoleensa, siksi ne putoo". Onneksi hänen vanhempansa ja sukulaisensa ymmärsivät ja arvostivat tytön älyllistä uteliaisuutta ja loogis-analyyttista lahjakkuutta eivätkä pitäneet häntä mitenkään omituisena. Tytöllä oli siis varsin onnellinen lapsuus.<br /><br />Tyttö tuli kouluikään. Hänelle oli kerrottu, että koulussa oppisi paljon uusia asioita, joten hän odotti koulun alkamista innolla, vaikka vähän tietysti jännitti - etenkin kun tytöllä ei ollut koulussa valmiiksi kavereita vaan muut naapuruston tutusta leikkiporukasta olivat häntä muutaman vuoden nuorempia. Tyttö huomasi pian olevansa luokkakavereiden mielestä erilainen, omituinen ja ennen kaikkea vääränlainen. Tyttö ei nimittäin aina oikein osannut olla sellainen kuin tyttöjen kuuluisi olla - sosiaalinen, suloinen ja söpö. Tyttö rakensi itselleen pienen majan koulun ruusupensasaidan sisään ja vietti aluksi välituntinsa siellä omissa oloissaan, koska se nyt vain oli hänestä hauskaa - hauskempaa kuin leikkiä peiliä tai väriä muiden tyttöjen kanssa eikä tyttö tiennyt, ettei niin saisi tehdä - hänhän leikki muutenkin mielellään itsekseen vaikkapa tutkimusmatkailijaa ja kuljeskeli koulun jälkeen lähimetsiköissä. Tytön ulkoista olemusta leimasi välillä hieman peikkomainen takkutukka. Tyttöä kiinnostivat eri asiat kuin muita - siis väärät asiat. Esimerkiksi tytön lempiohjelmiin - niihin, jotka oli ihan pakko nähdä - kuului jo ala-asteella sellaisia muiden mielestä ihan tylsiä dokumenttisarjoja kuten Silkkitie.<br /><br />Aluksi tyttö ei osannut olla paljastamatta omituisuuttaan muille - eihän hän tiennyt, että olisi pitänyt, että hän on vähän erilainen kuin muut eikä koulussa saa olla sellainen. Tyttö piiloutui kuitenkin pian sulkeutuneen ja hiljaisen sivustatarkkailijan roolin taakse - oli parempi olla sanomatta mitään, jollei ollut ihan pakko, sillä kaikki, mitä hän sanoi oli kuitenkin muiden mielestä jotenkin hassua ja väärin. Puhumattomuuskin oli tietysti muiden mielestä ihan omituista ja väärin, joten jonkin aikaa tyttö sitten yrittikin opetella olemaan oikeanlainen, normaali - tai ainakin esittämään sellaista. Se ei kuitenkaan oikein onnistunut - tyttöhän oli jo paljastunut omituiseksi eikä ollut edes kovin hyvä teeskentelemään. Jossain vaiheessa tyttö tulikin siihen tulokseen, että on ihan turha yrittääkään, ei hän kelpaa niille kuitenkaan. Koulustakin pääsee onneksi joskus pois, kunhan jaksaa odottaa ja jaksaakseen tyttö pakeni entistä useammin mielikuvitusmaailmaan: kirjoihin tai omiin kuvitelmiinsa.<br /><br />Tytöstä tuli nuori nainen, joka pääsi yliopistoon. Siellä ihmisillä ei ollut hänestä mitään ennakkokäsityksiä ja he kohtelivat häntä ihan niin kuin muitakin. Se tuntui tytöstä aluksi kummalliselta, mutta mukavalta. Luontaisen uteliaisuutensa ansiosta tytöllä on paljon tietoa monista eri asioista ja hän on aina innokas - välillä ehkä hieman liiankin innokas - sekä jakamaan sitä että hankkimaan lisää tietoa. Yliopistossa hän tapasi paljon ihmisiä, jotka olivat ihan aidosti <span style="font-weight:bold;">kiinnostuneita tietämään asioita</span>. Niinpä tyttö vähitellen rohkaistui osallistumaan ja sosialisoimaan. Hän tapasi muitakin "erilaisia" ihmisiä. Hänestä on jopa alkanut tuntua siltä, että erilaisuus onkin ehkä ihan normaalia - että ihmiset ovat kaikki omalla tavallaan erilaisia. Ei hän silti vieläkään oikein osaa käyttäytyä niin kuin pitäisi - puhuu yleensä liian vähän ja sitten joskus innostuessaan ihan liikaa kerralla monesti vielä muiden mielestä tylsistä asioista eikä aina osaa huomioida muiden erilaisuutta tarpeeksi.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-53882079031928124132006-09-21T11:26:00.000+03:002006-09-21T13:10:12.914+03:00Feminismi, maskulismi ja gender-egalitarismi<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi">Feminismi</a> on naisasiaa ja feministit pyrkivät ajamaan naisten etua, sillä heidän mielestään naiset ovat yhteiskunnassa syrjitty ja jopa sorrettu sukupuoli. Feministinen liike on pirstaloitunut useisiin suuntauksiin, koska naisillakin on keskenään erilaisia intressejä ja käsityksiä siitä, mikä ylipäätään on naisten etu ja onko lopullisena tavoitteena naisten hallitsema matriarkaatti vai riittäisikö tasa-arvo - ja miten se tasa-arvo pitäisi määritellä.<br /><br /><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Maskulismi">Maskulismi</a> on miesasiaa ja maskulinistit pyrkivät ajamaan miesten etua, sillä heidän mielestään nyky-yhteiskunnassa syrjitään monessa asiassa pikemminkin miehiä. Samoin kuin feminismissä, myös maskulismissa voi olla useita keskenään erilaisia painotuksia. Vastakkaisten tavoitteidensa vuoksi maskulismi joutuu usein törmäyskurssille feminismin kanssa, jolloin se helposti sotketaan antifeminismiin, sovinismiin tai jopa misogyniaan eli naisvihaan - aivan samoin kuin feminismiä toisinaan pidetään silkkana miesvihana.<br /><br /><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Egalitarismi">Egalitarismi</a> on puolestaan yleistason nimitys kaikille tasa-arvoa tavoitteena pitäville aatteille. Sukupuolellista egalistarismia eli sukupuolten tasa-arvoon pyrkimistä voidaan siis kutsua vaikkapa <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Gender_egalitarianism#Gender_Equality">gender-egalitarismiksi</a>. Muutamia tuon englanninkielisen wikipedian määritelmän ydinkohtia suomeksi: "Tasa-arvoistit uskovat yleensä, että feminismi on hylännyt tasa-arvon tavoitteen ja keskittyy sen sijaan vain naisten oikeuksiin unohtaen toisten sukupuolten oikeudet." "He pyrkivät suurimpaan mahdolliseen oikeudenmukaisuuteen ja etsivät yhteistoimintaan perustuvia ratkaisuja parantaakseen sekä miesten että naisten asemaa." "Vaikka he jakavat monia ajatuksia itseään feministeiksi tai maskulisteiksi kutsuvien kanssa, heidän mielestään egalitarismi on parempi sana tasa-arvopyrkimykselle kuin mikään jompaan kumpaan sukupuoleen perustuva."<br /><br />Nyt te varmaan ihmettelette, miksi ihmeessä kirjoitan blogiini näin tylsän tietosanakirjamaisesti ja jopa pitkälti wikipediaan tukeutuen siitä, miten määrittelen kolme sukupuolten asemaan liittyvää aatetta sekä mitkä ovat niiden suhteet toisiinsa. Ilman tuota taustatietoa harva kuitenkaan ymmärtäisi, mistä oikein höpisen, kun määrittelen oman näkemykseni suhteessa sukupuolten tasa-arvoon kertomalla olevani <span style="font-weight:bold;">gender-egalitaristi</span>.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-53853376475427100102006-09-13T20:37:00.000+03:002006-09-13T21:21:03.212+03:00Ajatuksia prostituutioon liittyvistä ongelmistaErehdyin jälleen <a href="http://ikkuna.blogspot.com/2006/08/kontallaan-ii-eli-paneminen.html">kommentoimaan Ikkuna-Iinestä</a> - tarkoitus oli alunperin kommentoida vain pikaisesti erästä keskustelun sivujuonnetta, mutta kun Iines sitten meni oikein henkilökohtaisesti minulta kysymään, "miten sinä muuten ratkaisisit tämän huora-ongelman" niin vastasin toki tapani mukaan perusteellisesti. Koska kysyjä ei kuitenkaan vaikuttanut erittelevää pohdintaani pahemmin arvostavan, niin laitan jutun hieman muokattuna tännekin - kun nyt kerran tuli kirjoitettua. Eri mieltä saa olla ja asiallinen kritiikki olisi erittäin tervetullutta.<br /><br />Jaan "huora-kysymyksen" useampaan osaongelmaan, koska ne vaativat mielestäni erilaisia lähestymistapoja.<br /><br />Ensimmäinen ongelma on ihmiskauppa - seksibisnekseen jopa väkivaltaa käyttämällä pakotetut ihmiset (useimmiten naiset ja lapset). Tuo pakottaminen on ja sen kuuluukin olla laitonta. Viranomaisilla pitäisi olla riittävät resurssit ja mahdollisuudet lain valvontaan. Ostokieltolain yhteydessä on keskusteltu lain mahdollisesta negatiivisesta vaikutuksesta ihmiskauppiaiden kiinnisaamiseen, koska ihmiskaupan uhrien asiakkaat ovat todennäköisesti entistä haluttomampia todistamaan pelätessään joutuvansa itsekin syytetyn penkille. Kokonaan minkään lajin rikollisuutta tuskin saadaan poistettua maailmasta, mutta yrittää toki täytyy.<br /><br />Toinen ongelma on naiset, joiden lähes ainoa mahdollisuus minkäänlaiseen perustoimeentuloon on itsensä myyminen. Ainoa kestävä tapa ratkaista tuo ongelma olisi taata kaikille ihmisille ihmisarvoisen elämän mahdollistava perustoimeentulo - jonkinlaisen sosiaaliturvan pitäisi siis olla maailmanlaajuinen ilmiö. Epärealistinen ja utopistinen tavoite, tiedän - mutta tuskin sen epärealistisempi ja utopistisempi kuin se, että tarpeeksi paheksumalla ja nalkuttamalla prostituutio ilmiönä katoaisi kysynnän puutteeseen. Ja pienilläkin muutoksilla tuohon suuntaan vähennettäisiin inhimillistä kärsimystä rutkasti - muidenkin kuin prostituoitujen kärsimystä. Yksittäinenkin länsimaalainen ihminen voi lahjoituksillaan vaikkapa mahdollistaa ainakin muutamalle kehitysmaassa asuvalle pikkutytölle koulutuksen, joka avaa hänelle muitakin mahdollisuuksia kuin prostituoiduksi ryhtyminen.<br /><br />Kolmantena tulevat vapaaehtoisesti prostituution valinneet - he, joita ei siihen pakota väkivalta, sen uhka tai nälkä. Jos he kärsivät valinnastaan, he voivat valita toisinkin - kunhan emme lyö ihmisiin "kerran huora, aina huora" -leimoja. He voivat myös pyrkiä parantamaan asemaansa järjestäytymällä ammatillisesti vaikkapa <a href="http://www.salli.org">Sallin</a> tapaan.<br /><br />Neljäntenä ovat prostituution aiheuttamat ongelmat muille kuin prostituoiduille itselleen. Kansanterveydellisenä ongelmana seksitautiriski, jos vaikkapa perheenisä saa huoralta hiv-tartunnan ja tartuttaa sen sitten edelleen raskaana olevaan vaimoonsa, prostituution ympärillä rehottava muu rikollisuus. Kyseisen ongelman ratkaisemiseksi on ehdotettu mm. laillisia, mutta tarkasti kontrolloituja bordelleja, joissa seksitautiriski pidittäisiin kurissa vaatimalla asiakkailta kondomin käyttöä sekä testaamalla työntekijät säännöllisesti. Ajatus vaikkapa valtionbordelleista ei ehkä tunnu huokuttelevalta - etenkään, jos pitää seksin myymistä ja ostamista sinänsä ei-toivottavana ilmiönä. Mutta entä jos ainoa realistinen vaihtoehto sille on tämä nykyinen tilanne? Jos ilmiö joka tapauksessa jossain muodossa tulee jatkossakin olemaan ihmiskunnan vitsauksena - kuten se on ollut jo vuosituhansien ajan häpeällisestä leimastaan huolimatta? Pitäisikö meidän sitten kuitenkin pyrkiä kaikin käytettävissä olevin keinoin vähentämään siihen liittyviä haittavaikutuksia - väärän signaalin lähettämisen uhallakin?MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-46869232059285601792006-09-06T19:21:00.000+03:002006-09-06T21:07:50.984+03:00Uusi alku?Syksyisin yleensä innostun kokeilemaan kaikenlaista ja uutta intoa ja puhtia riittää myös niihin entisiin puuhiin, jotka ovat päässeet hieman jäämään. MariaKristiina palaa siis myös blogikuvioihin kesän jälkeen hieman uudistuneena ja Bloggerin betaversion uusia ominaisuuksia testaillen.<br /><br />Syksyinnostuksen negatiivinen puoli on suuruudenhullut suunnitelmat ja illuusio siitä, että oikeasti ehtisi ja jaksaisi tehdä sen kaiken: saada vuoden aikana molemmat tutkinnot valmiiksi (FM-tutkinto pääaineena englanti on - edelleen - keskeneräistä gradua ja yhtä kurssia vaille valmis, <a href="http://www.uwasa.fi/giga">giga-opintoja</a> puuttuu kandista vielä reilut kolmisenkymmentä opintoviikkoa) ja samaan aikaan järjestöillä aktiivisesti kolmen hallituksen jäsenenä (<a href="http://giga.fi/">ainejärjestö</a> ja <a href="http://www.uwasa.fi/~blhorse">kaksi</a> <a href="http://www.uwasa.fi/~vyyscout/">harrastekerhoa</a>) ja hypätä kaikissa muissakin mahdollisissa opiskelijatapahtumissa, valiokunnissa ja kokouksissa, aloittaa uuden terveellisimmän elämäntavan (ylös, ulos ja lenkille), blogata säännöllisesti ja aikaisempaa laadukkaammin, aloittaa taas ratsastustunnit, jatkaa ahkerasti kesällä aloitettua iirin opiskelua sekä kerrata pari vuotta sitten opetellut italian alkeet (ja oikeastaan se ruostumaan päässyt saksakin olisi kiva saada taas sille tasolle, että sitä voisi johonkin kuvitella käyttävänsäkin ja voisihan sitä kokeilla, josko virosta saisi vuosia sitten suoritetun kielioppipainotteisen johdantokurssin sanakirjan avulla sen verran selvää, että pystyisi lukemaan jonkin kirjan viroksi, kun niitä löytyy kaupunginkirjastosta), selvitellä oman yrityksen perustamiseen ja starttirahamahdollisuuksiin liittyviä byrokratian kiemuroita sekä kehitellä liike-ideaa ja mahdollisesti ryhtyä sivutoimiseksi yrittäjäksi joskus keväällä, opetella sellaisiakin työelämässä vaadittavia ohjelmistoja ja tekniikoita, jotka eivät kursseilla tule tutuiksi sekä seurata työpaikkailmoituksia aktiivisesti.<br /><br />Todellisuus tulee varsin todennäköisesti olemaan jälleen jokseenkin tämä: Haen kirjastosta ison kasan "gradumateriaalia" ja kosken niihin lähinnä siirtäessäni kirjoja pinosta toiseen. Kirjoitan graduun viisi uutta virkettä, muokkaan kymmentä ja poistan viisitoista kelvottomina räpellyksinä. Huomaan, etten ole tehnyt sen ainoan puuttuvan kurssin eteen mitään pari päivää ennen lukupäiväkirjan deadlinea kävellessäni laitoksen ilmoitustaulun ohi. Lintsaan "turhilta" luennoilta, koska a)ne menevät keskenään päällekkäin b)minulla on joku kokous tai muu tärkeä juttu samaan aikaan c)on flunssainen olo d)unohdun koneen ääreen e)en jaksaisi herätä aikaisin f) ilma on tavallistakin kurjempi. Hyvässä lykyssä saan harjoitustyön tehtyä viime tingassa ja/tai luen tenttiin edellisenä iltana, jos olen onnistunut hankkimaan tarvittavan kirjallisuuden ajoissa - on ihme, miten usein tuollakin tyylillä pääsee kurssista läpi ja saa joskus jopa varsin kelvollisen arvosanan - ja jos huonosti käy, niin eikun ensi vuonna uusi yritys. Vähintään puolet kiinnostavista tapahtumista menee ohitse, koska a)on jotain muuta tärkeää samaan aikaan b)muistan/huomaan koko jutun vasta seuraavana päivänä c)ei vaan jaksa lähteä mihinkään d)unohdun koneen ääreen. Käyn lenkillä pari kertaa syksyllä, mutta sitten se jotenkin jää. Käyn luentotauolla kaakaolla kampuksen kahvilassa enkä voi vastustaa kiusausta vaan otan myös leivoksen, tulen illalla nälkäisenä kaupan kautta kotiin ja ostan jotain valmisruokaa sekä herkkuja. Bloggaan jotain tyhmää keskimäärin kerran kuussa. Ratsastustunnit jäävät, kun ei liukkailla keleillä ja pimeinä talvi-iltoina jaksaisi polkea tallille (ja sitä paitsi pyörästä puhkeaa takakumi, eikä sitä ehdi/muista vaihdattaa).MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-81208309119557872222006-06-06T14:39:00.001+03:002011-08-30T00:46:07.257+03:00Enemmän aikaa, vähemmän roinaaVihreiden tuttu slogan "enemmän aikaa, vähemmän roinaa" tuli mieleeni tuota YLEn uutista lukiessani. Suomalaiset opiskelijat odottavat lyhyempiä työaikoja ja pienempiä palkkoja kuin Pohjoismaiset kollegansa. Suomessa valmistumassa olevat naisopiskelijat odottivat saavansa lähes naisten keskipalkan (2 250 euroa) verran kuussa tekemällä 38,6 tunnin työviikkoja, miesopiskelijat puolestaan odottivat saavansa 39,5 tunnin työviikkoja tekemällä reilut 2500 kuussa miesten keskipalkan ollessa 3007 euroa (onkohan tämä muuten se sama tutkimus, jonka perusteella on uutisoitu, että nuoret haluaisivat sekä lisää liksaa että lyhyemmät työajat). Siis vajaan tunnin ero työaikaodotuksissa ja parinsadan euron ero palkkaodotuksissa (vertailun vuoksi muissa Pohjoismaissa oltiin valmiita jopa keskimäärin 43 tunnin työviikkoon, mutta toki palkkaakin haluttiin sitten vastaavasti enemmän, Ruotsissa n. 2500 kuussa ja Norjassa reilusti yli 3000 euroa kuussa).<br />
<br />
Nuoret naiset (ja miehet) ilmeisesti haluaisivat enemmän aikaa - itselleen vai perheelleen, sitä ei uutisesta tullut ilmi, vaikka jotkut feministit tietenkin tulkitsevat moiset työaikaodotukset merkiksi pahasta sukupuolijärjestelmästä, joka pakottaa naiset sorvin äärestä kotiin lieden ääreen ja lapsia kaitsemaan. Olisihan se tässä materiaa palvovassa yhteiskunnassamme kumma, jos joku yllättäen arvostaisikin enemmän omaa ja perheen kanssa vietyttyä aikaa kuin mahdollisuutta ylipitkiin työpäiviin perhe-elämän häiritsemättä uraputkessa etenemistä sekä ylitöiden tuomaa rahavirtaa. Tai jos monille naisille(kin) mielekkäät ja mielenkiintoiset työtehtävät, riittävä vapaa-aika ja kohtuullinen palkka olisivatkin korkeaa asemaa ja huippupalkkaa merkittävämpiä osatekijöitä hyvässä elämässä - eihän niin voi olla, naiset on vain pahan patriarkaatin toimesta aivopesty (anteeksi, syynähän olikin se sukupuolijärjestelmä) olemaan tavoittelematta asioita, jotka tässä elämässä ovat OIKEASTI TÄRKEITÄ, eli rahaa ja valtaa (perheen ulkopuolella, perheen sisäinen valtahan on jo usein naisilla, mutta sitähän ei tietyissä feministipiireissä tietenkään lasketa.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-47925347260905107512006-05-11T12:01:00.001+03:002011-08-30T20:00:44.976+03:00Työn murroksestaTyöelämä on muuttunut monelta osin varsin nopeaan tahtiin Suomen muuttuessa ensin maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ja sittemmin tietoyhteiskunnaksi ja kehityksen tahti on viime vuosina muuttunut yhä kiihkeämmäksi. Automatisaation ja toimintojen tehostamisen myötä työvoiman tarve on todennäköisesti pysyvästi vähentynyt monilla aloilla. Yhdeksänkymmentäluvun alun laman jäljiltä suurtyöttömyys on jäänyt pysyväksi ilmiöksi, vaikka aina ajoittain lupaillaan työvoimapulan odottavan ihan nurkan takana suurten ikäluokkien edustajien eläköityessä.
<br />
<br />Me alle kolmekymppiset olemme kaikki laman lapsia ja kestosuurtyöttömyyden varjossa varttuneita, joten esimerkiksi usko koulutuksen (tai ylipäätään minkään) takaamaan vakituiseen työpaikkaan tulevaisuudessa on todennäköisesti mennyt monilta. Olin itse yläasteella laman aikoihin ja opinto-ohjaajamme lohdutteli meitä kertomalla, miten laman jälkeen aina tulee nousukausi, jolloin työntekijöiden kysyntä jälleen kasvaa. Siinä vaiheessa, kun ikäluokkamme valmistuisi ammattiin, laman aiheuttama työttömyys olisi jo ohi ja työpaikka löytyisi varmasti. Nousukausi seurasi ennustetusti lamaa, mutta työttömyys notkahti vain hieman. Olin silloin lukiossa ja meille kerrotiin, miten suurten ikäluokkien eläköityminen muuttaisi tilanteen ja kääntäisi työttömyyden työvoimapulaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun valmistuisimme korkeakoulusta, sekä miten tietoyhteiskunnassa tarvittaisiin juuri korkeasti koulutettuja työntekijöitä.
<br />
<br />Yliopistojen aloituspaikkoja on lisätty reilusti ja samaan aikaan rinnalle on luotu opistotason koulutuksen korvaava ammattikorkeakoulujärjestelmä. Nuoria on kannustettu kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle ja on tavoiteltu korkeakoulutusta jopa 60-70 prosentille ikäluokasta. Nyt mediassa maalaillaan uhkakuvia tulevasta työvoimapulasta, joka yllättäen koskeekin lähinnä niitä ammatteja, joihin riittää pelkkä ammattikoulupohja. (Poikkeuksena lääkärit, joita ei ilmeisesti vain ole osattu kouluttaa tarpeeksi - hakijoitahan lääkäritieteelliseen kyllä olisi ollut.) Nuoria syyllistetään monesti siitä, ettei heitä kiinnosta ns. oikea työ, jossa joutuu rasittamaan itseään fyysisesti.
<br />
<br />Samaan aikaan kun kohkataan työvoimapulasta, on työttömien määrä yhä sadoissa tuhansissa. Työpaikkailmoituksissa vaaditaan monesti mahdottomia ja jos jonkin paikan vaatimukset sitten kokeekin täyttävänsä ja lähettää hakemuksen, on aina "paljon hyviä hakijoita" ja usein saa kuulla fraasin "valinta ei nyt tällä kertaa kohdistunut sinuun" - mikäli rannalle jääneille hakijoille ylipäätään vaivaudutaan ilmoittamaan asiasta. Muutenkin tarjolla on lähinnä erilaisia määräaikaisuuksia, projekteja, freelancer-hommia tai alihankkijan paikkoja (perusta toiminimi, sillä emme halua maksaa korvausta tehdystä työstä palkana, otamme yhteyttä, jos hommaa löytyy, mutta hankithan itse tarvittavat työvälineet ja olethan käytettävissämme tarvittaessa). Työvoiman tarjonnan ylittäessä kysynnän on työnantajilla hyvä neuvotteluasema vaatia kaikenlaista - aito työvoimapula tarkoittaisi päinvastaista, joten työvoimapula ei nuorten kannalta olisi suinkaan yksinomaan negatiivinen asia.
<br />
<br />Vakituinen työpaikka vaikuttaa varsin kaukaiselta haaveelta varsinkin monille akateemisesti koulutetulle pätkätyötä tekevälle naiselle. Sen vuoksi on kehitetty selviytymiskeinona monia perinteisestä uran ja vakityöpaikan tavoittelusta poikkeavia tapoja suhtautua työelämään kuten projekti- ja pätkätyöelämän vapauden ja sitoutumattomuuden ihannointi, vapaaehtoistyö kansalaisjärjestöissä yms. sekä muiden elämän osa-alueiden merkityksen korostaminen. Esimerkiksi kotiäitiyden uudessa nousussa ei mielestäni ole kyse niinkään perinteisen alistetun ja kotiin sidotun naisen roolin paluusta, vaan siitä, etteivät nykytyöelämän tarjoamat mahdollisuudet eli pahimmillaan pätkätyökierre juuri huokuta, jolloin kotiin jäämistä tärkeää ja merkitykselliseksi koettua - joskin palkatonta - omien lasten kasvatustyötä hoitamaan pidetään parempana vaihtoehtona.MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-2030227700239177602006-04-07T13:02:00.001+03:002011-08-30T20:03:43.846+03:00Jumala-ilta ja uskonnon opetusKatsoinpa eilen <a href="http://www.yle.fi/a2/juttu2.php?tunnus=1757">netistä Ajankohtaisen kakkosen Jumala-illan</a>, josta olinkin jo <a href="http://maalainen.blogspot.com/">parista</a> <a href="http://www.leegio.vuodatus.net/">blogista</a> lukenut juttua (vähän hassua muuten, että nimenomaan Ylen ohjelmia pystyy tällainen telkkaria omistamaton ja siten TV-maksua maksamaton katsomaan ihan ilmaiseksi internetin kautta). Aiheen käsittely jäi tietenkin vähän pinnalliseksi ja hajanaiseksi, kuten näissä (liian) monien osallistujien keskusteluhjelmissa yleensäkin, kun kukaan ei oikein kunnolla ehdi selittää asiaansa ennen kuin joku keskeyttää (tällä kertaa mukana ei onneksi kuitenkaan ollut yhtään täysin patologista päällehuutajaa). Ohjelman fundiskristittyjä on jo ehditty kritisoida muuallakin, joten riittänee, kun mainitsen olevani näiden kritisoijien kanssa pitkälti samaa mieltä heidän kovin kirjaimellisesta ja varmasta Raamattu-käsityksestään ja suvaitsemattomuudestaan. Myös pilakuva-asiasta - sananvapaudesta ja toisten uskontojen kunnioittamisesta - on keskusteltu pitkin poikin blogistania kyllästymiseen saakka jo ennen tätä ohjelmaa.
<br />
<br />Se, mikä minua ohjelmassa eniten kummastutti, oli joidenkin ateistien perustelu uskonnon opetuksen kritisoinnille - heidän perustelunsa oli nimittäin se, ettei pieni (7- tai 8-vuotias) lapsi mitenkään voi ymmärtää kertomusten olevan nimenomaan kertomuksia, vaikka Raamatun kertomuksia opetettaisiin koulussa nimenomaan kertomuksina, mitä uskonnon opetuksen puolustaja esitti. Tässä kohtaa tuli nimittäin mieleen, etteikö ateistilapsillekin muka jo ennen kouluikää lueta niitä täysin fiktiivisiä kertomuksia, joita toisinaan nimitetään myös teknisellä termillä satu - niitä, joissa esiintyy lohikäärmeitä, keijukaisia, peikkoja, jättiläisiä, tonttuja tai puhuvia eläimiä. Eikös äidinkielen tunneillakin lueteta eka- ja tokaluokkalaisilla nimenomaan satuja? Eivätkö pienet lapset elä nimenomaan juuri erilaisten fiktiivisten tai osittain todellisuuspohjaisten kertomusten täyttämässä maailmassa? Tosin meille on kuulemma lapsena luettu epätavallisen paljon, mistä opettajatkin ovat aina vanhempainilloissa kiitelleet (tästä voisi siis päätellä, etteivät fiktiivisetkään tarinat suinkaan ole haitaksi lapsen kehitykselle), siitä yksinkertaisesta syystä, että lukeminen oli toimivin keino saada meidät riehuvat villikot rauhoittumaan edes hetkeksi (äiti on varmaan monesti ollut myös kiitollinen sellaisista suurista elämää helpottavista keksinnöistä kuin kasettikirjat). Ehkä ateistit tarkoittivat sitä tapaa, jolla Raamatun kertomuksia joissakin kouluissa opetetaan - jotkut opettajat saattavat kyllä opettaa niitä ihan totuutenakin, eivätkä vain saaneet asiaansa kunnolla selitettyä lyhyen ohjelma-ajan vuoksi, mutta sellainen yksinkertaistus, ettei seitsenvuotias muka voisi ymmärtää, ettei kaikki mitä koulussa kirjasta luetaan välttämättä pidä kirjaimellisesti paikkaansa, ei ihan mene läpi.
<br />
<br />Ohjelmassa tuli monen osallistujan suusta esille myös se pointti, jonka itsekin toin hieman esille jo viime vuoden puolella <a href="http://nakymaton.blogspot.com/2005/12/hyv-uskonnonvapautta.html#comments">Näkymättömän tytön blogissa</a>. Kristinusko on vaikuttanut (ja vaikuttaa yhä) kulttuuriimme niin paljon, että siitä on senkin vuoksi hyvä oppia jotain koulussa ja näiden kulttuuristen seikkojen lähtökohtien ymmärtämisen tulisikin olla yksi uskonnonopetuksen tavoitteista. Raamatun kertomuksia on hyvä tuntea, vaikka sitten pitäisikin niitä pelkästään fiktiivisinä kertomuksina, sillä niistä on peräisin moni yleiskielessäkin käytössä oleva sanonta, joka ei taustakertomusta tuntemattomalle välttämättä aukea, puhumattakaan siitä, miten usein kirjallisuudesta löytyy intertekstuaalisia viittauksia nimenomaan Raamattuun. Erilaisia uskontoja ja niiden opetuksia on hyvä tuntea, vaikkei itse uskoisi niistä yhteenkään, ja erityisen tärkeää on mielstäni tuntea elinpiiriään ympäröivä valtauskonto.
<br />
<br />Itseäni ei esimerkiksi ateisteissa häiritse se, etteivät he ole kanssani samaa mieltä uskonasioista, vaan heidän monesti kummalliset käsityksensä siitä, mihin esimerkiksi minä oikein uskon, jos sanon olevani körttitaustainen evankelis-luterilainen kristitty (osaksi omat uskonkäsitykseni voivat toki poiketa kirkon virallisesta opetuksesta, mutta kyse ei yleensä ole niistä jutuista). Oletan, että nuo kummalliset käsitykset ovat syntyneet esimerkiksi erilaisten aktiivista käännytystyötä tekevien lahkojen hihhulijäsenten käännytyspuheista (kaikkien hupaisimmalta tuntuu, kun otetaan kristinuskoa moittiessa esille jotkut Jehovan todistajat - eiväthän he edes ole mitään kristittyjä), kun taustalla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä siitä, mitä esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko oikeasti opettaa. En tiedä, johtuuko tuo tietämättömyys siitä, että on nukuttu uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunneilla vai käsitelläänkö elämänkatsomustiedossa vain niin ylimalkaisesti sitä, miten muut uskovat. Joidenkin kiihkoateistien kohdalla kyseessä saattaa tietämättömyyden sijaan olla myös halu esittää vaikkapa kristinusko mahdollisimman negatiivisessa valossa (esim. ohjelman "lasten uhraus kuuluu kristinuskoon" -tason kommentteja heittänyt ateisti on todennäköisesti sellainen tapaus).
<br />
<br />Yllättävän monet tuntuvat myös joko unohtaneen tai olevan autuaan tietämättömiä siitä, että uskonnon opetuksessa tosiaan käydään pariinkin kertaan läpi myös muut ns. maailmanuskonnot - tai ainakin käytiin silloin kun minä olin koulussa. Tuossa Jumala-illan keskustelussa "olisin halunnut tietää muistakin uskonnoista" -väitteen esitti tosin vain yksi tyttö ja hänkin joutui sitten heti korjaamaan "siis vähän enemmän kuin mitä uskontotunneilla oli". Ihan hyvä pointti keskustelussa olikin jonkun ihmettely siitä, miksi erilaisia maailmanuskontoja, etiikkaa ja muita vastaavia kaikille yhteisiä asioita käydään läpi erikseen ev-lut. uskonnon, ortodoksien, islaminuskoisten ja ateistien ryhmissä. Mielestäni jonkinlainen uskonnon (tai uskontojen) opetus on siis jatkossakin tarpeen kouluissa, mutta tuota opetusta voitaisiin kehittää edelleen vähemmän tunnustukselliseen ja enemmän kulttuuriseen ymmärrykseen painottuvaan suuntaan (tuonkaltaista muutostahan onkin jo tapahtunut).MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-39409468178563406042006-04-04T20:50:00.001+03:002011-08-30T20:06:51.279+03:00PerustoimeentulostaJollet vielä ole sitä tehnyt, käyhän allekirjoittamassa adressi opintorahan korottamisen puolesta <a href="http://www.opintoraha.fi/">Opintoraha.fi</a>. Vaikka olenkin vielä opiskelija, en aja tässä asiassa omaa itsekästä etuani (olen jo aikaa sitten omat tukikuukauteni käyttänyt mahdollisen korotuksen tullessa voimaan). Kyse on myös niistä nuorista, jotka eivät vielä saa edes äänestää, ja heidän tulevaisuuden mahdollisuuksistaan - kuka heidän asioitaan ajaisi, jollemme me nyt opiskelevat tekisi sitä, vaan keskittyisimme parantamaan esimerkiksi työelämään siirtyvien vastavalmistuneiden asemaa, kun niistä muutoksista ehkä ehtisimme itsekin hyötymään. Jonkinlainen perustoimeentulo opiskeluajalle täytyy pystyä pitämään yllä jatkossakin inflaatiosta huolimatta.
<br />
<br />Pitkällä tähtäimellä kannatan itse ns. perustulomallia, jossa kaikille täysi-ikäisille kansalaisille maksettaisiin tietty samansuuruinen perustulo, joka kattaisi välttämättömät elinkustannukset ja jonka päälle voisi vapaasti ansaita lisätienestejä elintasoaan parantaakseen - hyvätuloisilla verotus söisi perustulon. Perustulo korvaisi opinto- ja työmarkkinatuen, kansaneläkkeen sekä erilaiset päivärahat. Byrokratia vähentyisi, tuloloukkuongelmat katoaisivat eikä eri väestöryhmien tarvitsisi kilpailla keskenään siitä, minkä ryhmän etuuksia tällä kertaa korotetaan. <div>
<br /></div><div>Kaikenlainen ansiosidonnaisuus saisi jäädä vapaaehtoisilla vakuutuksilla hoidettavaksi - totta puhuakseni en ole koskaan oikein hyväksynyt koko ansiosidonnaisuuden ideaa: jos tienaat hyvin, saat sitten myös isot korvaukset, mutta pienituloinen joutuu kitkuttamaan minimikorvauksilla, vaikka sillä suurituloisella olisi kaiketi ollut paremmat mahdollisuudet säästää pahan päivän varalle.</div>MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5474876025631539810.post-71112772662953297932006-03-30T12:19:00.001+03:002011-08-30T20:07:46.071+03:00Parisuhde sopimuksena<a href="http://eufemia.blogspot.com/">Eufemia</a> kirjoitti viime viikolla <a href="http://panuhog.blogspot.com/2006/03/jumalan-totuuden-suloisten.html">Panun blogin kommenteissa</a> parisuhdesopimuksesta ja sen säännöistä: <blockquote>...ettei se parisuhde selvästikään käytännössä ole jotain, josta osapuolet sopivat keskenään. Parisuhteen "sopimuksen" sisältö tunnetaan pääpiirteittäin ennalta, ja siihen sitten ryhdytään jonkun kanssa jos ryhdytään. Sopimuksen sisältö ei ole universaali asia. Tämä näkyy siinä, että on kulttuureja, joissa on hyvin erilaisia itsestäänselviä parisuhdekäyttäytymisen sääntöjä kuin meillä.</blockquote>
<br />Lisäksi Eufemia esitti, että parisuhdesopimuksen käsittely voisi tuoda lisäarvoa MA-teoriaan. Vaikken olekaan varsinainen MA-teoreetikko (itseasiassa lähtökohtani on paljolti sama kuin Eufemialla kyseisessä kommenttikeskustelussa - MA-teoriasta on vain helpompi keskustella sen omia käsitteitä käyttäen ja sen lähtöoletukset huomioiden), tartun kuitenkin aiheeseen. Siinä missä markkina-arvon käsitteeseen sovelletaan mm. kansantaloustieteestä tuttua kysyntä/tarjonta -ajattelua, parisuhdesopimuksia voisi tarkastella sopimusoikeuden käsitteiden avulla (siitä, missä määrin taloustieteen mallit soveltuvat parisuhdemaailman kuvaamiseen voidaan toki olla monta mieltä).
<br />
<br />Lainsäädännössä on kahdenlaisia normeja: a) pakottavia normeja, joita kaikkien on noudatettava ja joista ei voida poiketa sekä b) tahdonvaltaisia normeja, joista voidaan poiketa tietyin edellytyksin. Suuri osa sopimuksia koskevista normeista on juuri tahdonvaltaisia, jolloin ne voidaan syrjäyttää sopimusehdoin - mikäli muuta ei ole sovittu sovelletaan tahdonvaltaista lainsäädäntöä tai alan yleistä käytäntöä. Sopimusoikeudellisten normien ja sopimuskäytännön tunteminen parantaa sopijaosapuolen mahdollisuuksia saada itselleen edullisia sopimusehtoja sopimukseen. (Lähteenä Hoppu&Hoppu: <span style="font-style:italic;">Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet</span>.)
<br />
<br />Parisuhteita koskevaa lainsäädäntöä on Suomessa melko vähän. Pakottavina normeina ovat lähinnä: 1) seksisuhteessa toisena osapuolena ei saa olla alle 16-vuotias 2) mahdollisen lapsen syntyessä lapsen biologinen isä on velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen 3) virallinen moniavioisuus ei ole sallittua 4) toista ei saa pakottaa (seksi)suhteeseen väkivallalla. Tahdonvaltaisina normeina ovat mm. avioliiton solmimisen alaikäraja (18 vuotta, ellei haeta ja saada erikoislupaa) sekä avio-oikeus toisen omaisuuteen (voidaan rajoittaa avioehdolla). Koska en ole juristi, yllä olevat listat eivät ole täydellisiä - toivon mukaan tuosta unohtuneita lainsäädännöllisiä normeja tulee esille kommenteissa.
<br />
<br />Normien vähäisyydestä johtuen yleisellä käytännöllä, joka on kulttuuri- ja aikasidonnainen konstruktio, on erityisen suuri merkitys. Yleistä käytäntöä saatetaan noudattaa esimerkiksi uskollisuusvaatimuksessa - mikäli haluaisi ns. vapaan suhteen, täytyy asiasta sopia erikseen kumppanin kanssa.
<br />
<br />Ongelmallista tältä kannalta on se, että Pohjoismaissa yleinen parisuhdekäytäntö on osittain yhä murrostilassa, kun ollaan siirtymässä pois perinteisestä "nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies huolehtii perheen elättämisestä" -ajattelusta sekä erillisistä miesten ja naisten töistä. Tasa-arvoon pyrittäessä naisille on annettu parisuhdesopimuksessa aiempaa enemmän valtaa päättää perheen asioista (vertaa perinteiseen "mies on perheen pää" - ajatteluun, jossa mies tekee kaikki suuret päätökset). Tuosta vallasta seuraa kuitenkin myös vastuu, joka saattaa tuntua rankalta. Eufemian mukaan "tyypillinen sopimusteksti määrää naiselle enemmän oman aikansa uhraamista ja tehtävää, miehelle enemmän sopeutumista ja tottelua."
<br />
<br />Myös parisuhteen osapuolten käsitys siitä, mikä ylipäätään on yleinen käytäntö, saattaa - etenkin kulttuurin ollessa murrostilassa - vaihdella. Tästä saattaa aiheutua parisuhteeseen ristiriitoja, mikäli asiasta ei keskustella ja lisäksi päästä yksimielisyyteen siitä, millaisia normeja ja sääntöjä omassa parisuhteessa halutaan noudattaa. Koska naisilla olettaisi mm. naisten keskinäisen parisuhdekeskusteluperinteen ja naistenlehtien parisuhdeaiheiden ansioista olevan keskimäärin paremmat tiedot parisuhdesopimuksen normeista, pitäisi naisilla olla hyvät edellytykset saada parisuhdesopimukseen sisällytettyä haluamiaan ehtoja ja poikkeamia yleisestä käytännöstä. Joidenkin MA-teoreetikkojen hypoteesien mukaan parisuhdemarkkinoilla olisi lisäksi ns. naisten markkinat, minkä edelleen pitäisi parantaa yksittäisen naisen mahdollisuuksia muokata omasta parisuhdesopimuksestaan itselleen edullinen. Kuitenkin monet naiset näyttävät valittavan parisuhdesopimuksen olevan heille epäedullinen - mistä tämä johtuu? Onko kyse vain siitä, ettei normeista poikkeamisen mahdollisuutta osata tai haluta hyödyntää? Vai pelkäävätkö nämä naiset normeista poikkeamisen aiheuttavan epävirallisia sanktioita?MariaKristiinahttp://www.blogger.com/profile/16539930724660706593noreply@blogger.com6